Joulu on täällä!

Tämä on aina suurta taikaa.

 
Kävimme neljävuotiaan kanssa Stockalla ja huokailut eivät olleet loppuakseen, kun kävimme kurkistamassa Argoshallissa tämän vuoden joulua. Joulukoristeissa on jokaiselle jotakin. Tuleeko sinulle valkoinen, punainen, musta, hopea, turkoosi, pastelli vai kultainen joulu?

Arvatkaa olisiko nuo bambit pitänyt ottaa mukaan?  Olisihan ne voinut. Olkkariin vaan johonkin nurkkaan tuijottelemaan lempeästi. Meillehän mahtuu tunnetusti.

Stockan joulu on aina yhtä upea. Siitä se joulutöhötys vähitellen alkaa, kun on käynyt ekaa kertaa joulua tunnustelemassa Stockalla. Me likes. Minä tykkään joulusta hirmuisesti. Ihan oikeasti. Olen myös salaa - ja ihan avoimesti valtavan iloinen, että neljävuotias on täysin jouluihminen. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät pidä joulusta. Niissä on jotain pielessä. Pakko olla. Kuka ei voi olla pitämättä Joulusta? Toiset vetoaa kamalaan kaupallisuuteen. Buu-huu. Semmoista se on. Kuka käskee olemaan kaupallinen? Siitä vaan laittaa havuja koristeiksi, ne ne vasta kauniita onkin. 

Minua ei ärsytä yhtään edes joululaulut kaupoissa. Antaa soida vaan. On ihmisiä, jotka eivät kestä tätäkään. Nutturaa löysemmälle siellä. Tosin Mariah Careyn All I want for Christmas ei ole varsinaisesti minunkaan suosikkini ja aiheuttaa verenpainetta, mikäli tämä renkutus kuuluu joka paikassa. Lähetänkin nyt kainon toiveen kauppiaille, että vaihtakaa levyä (tai minä vaihdan kauppaa). Ei muuta.

Meillä on ollut tapana ostaa muistoksi joku kuusenkoriste, jonka neljävuotias on saanut valita. Viime vuonna meille kotiutui pastellinvärinen jäätelötötterö, mutta se meni rikki pudottuaan lattialle. Voivoisentään. Osaan jo veikata mikä koriste meille tänä vuonna valikoituu. En ole vielä päättänyt uskallanko laskea yksivuotiaan tuohon jouluparatiisiin valitsemaan omaa koristettaan vai annanko neljävuotiaan vielä valita myös siskon koristeen. Se olisi tuolloin kaksi vaaleanpunkkua cupcakekoristetta. 

Vaan on se niin ihanaa, kun taas saadaan Joulu!