Getting Ready for The Event of the Year

kuva: täältä

To do:

Kynnet - Check (nimettömän lakka rullalla, tää ei olekaan Essie Professionalia, joten sen siitä sai, kun jollain kakkosluokan lakalla turasi).

Vaatteet - ei aavistustakaan. Jotain ihanaa, joka tekee minusta kuin taikaiskusta tietysti tosi hyvännäköisen ja tosi hoikan (ajattelin kuitenkin jättää kotiin ne controlbodypöksyt - joten tän viimeisen kohdan voi unohtaa). Saldo ei anna myöten lähteä ostoksille, joten komero yllätä minut!

Tukka - jotenkin kivasti. Ei hajuakaan toteutuksesta. En yleensä ole kovinkaan taitava pinnien asettelija.

Meikki - Olin haaveillut Cliniquen BB-voiteesta, mutta ei ollut lapsilisät vielä tälle kuulle tulleet, niin tämä tärkeä hankinta jäi tekemättä. Mulla on joku Diorin värivoide noin kuuden vuoden takaa (olin silloin hyväpalkkaisessa duunissa) jossain veskin kaapissa. Täytyy tsekata onko se kuivunut kokoon.

Viinakauppa - Check. Punkkupullo varuilta (tyhjennän sen todennäköisesti itse).

Viemiset - Salaatti, patongit, lahja emännälle ja pukinkonttiin sekä runo paketin kylkeen. Ei toteutettu vielä mitään näistä puoleen päivään mennessä. EDIT: Nyt on, paitsi runo sitten perillä.

Mieli - Erinomainen. En malta odottaa, että napsautan oven takani ja kopistelen ei-arkikengillä kohti paria promillea eikun meidän tyttöjen vuosittaisia pikkareitamme!

Noin kymmenen naista ympäri maailmaa kokoontuu yhden naisen luokse, jossa syömme, juomme, vaihdamme kuulumisia, nauramme ne upeat meikit irti, saatamme vähän itkeä tirauttaakin ne loputkin mascarat poskipäille. Mukana on myös tänäkin vuonna muutama vauva, joista yritän pitää näppini irti, tuoreita äitejä ja toivon mukaan ei kamalasti synnytyskeskusteluja (minä kumoan sitä viiniä vaikka tuolloin).

Meillä on tapana viedä viiden euron arvoinen pikkujoululahja, jonka mukana on runo, joka jollain tapaa kuvailee paketin sisältöä. Muistan erään kerran yhdestä paketista paljastuneen voikihartimen. Hienoa kiehkuraa meijerivoihin. Kuinka tästä voikaan koskaan palata johonkin tavalliseen voiveitseen? Ei voi ja kuinka tätä pikkarilahjaa voi koskaan päihittää. Ei voi. Se on ihan sama mihin viitosensa sijoittaa. Tai saapa nähdä, mitä aarteita tänään pukin kontista paljastuu.

Olemme ystävyksiä jo yhdeksänkytluvun taitteesta. Toisten kanssa olemme enemmän yhteyksissä kuin toisten, mutta kaikkien kanssa on aivan ihana tavata vähintään sen kerran vuodessa. Tyttöjen pikkarit on The Event of the Year. Isit poikkeuksetta aina raivaavat kalenteristaan mahdolliset omat menot ja silloin äiti viihtyy.

To be continued...