Jo joutui armas aika...

Ai että. Kesäloma. Ei kiireisiä aamuja, ei hoputusta, ei hermostumisia, ei itkua, ei huutoa, ei vinkurasukkaa, ei tuskastuttavia haalareita, ei kadonneita sormikkaita, ei kiristäviä pipoja, ei huonoja fiiliksiä päiväkodin portilla: pitikö niillä poliiseillakin uhata.

Maanantain haaste on saada vain allekirjoittanut ylös sängystä ja ulos ovesta. Ihan yksin. Tai jos kellokortin muistaisi mukaansa ottaa. Heinäkuun helteisiin virallisiin lomapäiviin on vielä tovi, mutta lapset aloittivat lomansa tänään. Juhlaa!

Työn ja perheen yhdistämisen suurin haaste on aamut. Nyt on kymmenen viikkoa aikaa hioa syksyn strategia kuntoon. Sitä ennen minä(kin) lomailen vähäsen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon...



P.S. Papun leggarit ovat huvenneet aikuisten koossa alta aika yksikön. Hupsis, vaan onko tuo ihme! Aikuisten vaatteita saatavilla ainakin Harakanpesä Shopista elokuussa, tällä hetkellä näyttää löytyvän aikuisten rusetti- ja kääntöpipoja (Metsänpoikanen -kuosilla)! Lapsille sen sijaan on näitä ihanuuksia monessa eri mallissa.

Upea Vietto ja uudet Paput esillä Choféssa

Olethan kuullut jo Vietosta? Vietto on Minna Kaartisen indie-ekomuotimerkki. Tuotteet ovat 100% eettisesti Suomessa valmistettuja. Materiaaleina luomupuuvilla, hamppu, tencel, bambu sekä ylijäämä- ja kierrätyskankaat. Tämän lisäksi tuotteet ovat todella kauniita, ja niihin kehittää huomaamattaan pakko-saada -riippuvuuden. 

Vietto - uniikki paita

Tapasin Harakanpesä Shopin kutsumana kahvila Choféssa Vieton suunnittelijan ja kuulin monta mielenkiintoista tarinaa näiden upeiden tuotteiden takaa. Ensimmäisen kuvan laukkuun on käytetty alun perin miesten paitaan suunniteltua kangasta, mutta se päätyikin laukun materiaaliksi. Monia tuotteita on vain yksi kappale, kuten ylemmän kuvan perhospaitaa.

Vietto-tuotteissa on jokin juju, on se nepparit, solmitut nauhat tai puiset lisukkeet. Vaatteet ovat muunneltavia ja mukavia päällä. Harakanpesän Marika kertoi, että Vieton mekko on hänen ehdoton suosikkinsa ja niin pehmeä, ettei sitä haluaisi koskaan riisua päältä. Ymmärrän. Itse ihastuin heti tähän(kin) ihanuuteen.

   

Mekossa on hauska nauha, jonka voi myös vaihtaa vaikkapa pitsiseksi, jos sattuu olemaan sillä tuulella. Mekko on etupuolelta tyylikkään yksinkertainen ja se voi olla täysin musta tai sitten ei, jos haluaa laittaa nauhat etupuolelle (vas. kuva). Takapuolella onkin se todellinen wau-efekti: korallinväriset nauhat ja puiset pallot -yksityiskohtineen. Need I say more?





Minna ja Marika esittelivät Vieton mekon muunneltavuutta vaihdellen neppareiden paikkaa. Nerokasta. Minna muistutteli, että väärää tapaa pukea Vieton vaatteita ei kuitenkaan ole. Sopii minulle ja aamujen haasteille.

Kaulakoruja

Vieton tuotteita saa mm. Harakanpesä Shopista verkkokaupasta sekä myös kotimyyntiperiaatteella. Voit kutsua ystäviäsi kylään ja pitää Vietto-illan. Emäntä saa sitä enemmän alennusta, mitä enemmän tuotteita tilataan. Vietto-illan voi pitää myös Harakanpesän omassa liikkeessä, ota yhteyttä kauppiaaseen. Monet Vietto-tuotteet ovat one size -mitoituksella, mutta tuotteita voidaan tarvittaessa tehdä myös mittojen mukaan. Voiko palvelu parempaa olla. Ei ollut kysymys.
  

 

Saimme maistella Chofén Benin meille taikomia herkullisia tarjoiluja samalla kun keskityimme huokailemaan Vieton ja Papun äärellä. Chofé on kahvilan lisäksi myös designmyymälä ja näyttelytila jossa jatkuvasti erilaista ohjelmaa - on livejazzia lounaalla, Milonga-tanssitunteja, runoiltoja jne. Siellä voi järjestää esim. omat bileet.
 

 

Papu ja Metsänpoikanen -malliston printtivaatteet ovat tänään tulleet verkkokauppoihin ja jo meille kotiutuneiden vinoraitojen lisäksi, miten tuota oravaa nyt olisi voinut vastustaa! No ei mitenkään. Materiaali on luomupuuvillaa, todella pehmeää ja mukavaa päällä. Trust me. Been there. Rusettipipojen lisäksi myös pojille on kääntöpipoa, joka menee tietysti myös tytöille ja aikuisiin päihin. Kyllä vaan, taas on onnistuttu. Papuhyllyistä hupenee nämä kamat alta aika yksikön.

Olipa antoisa ilta käydä tutustumassa suomalaisiin tekijöihin. Hienoja naisia näiden ihanuuksien takana. Hyvä Vietto ja Papu. Arvostan. Kiitos Harakanpesä Shop ja Chofé.

Vietto + Papu ystäväilta tiistaina klo 18.30

kuva: Papu

Hei!

Tiistai-iltana Helsingin keskustassa, niin tässä mahtava menovinkki. Harakanpesä Shop järjestää:

Vietto, kuva Harakanpesä Shop

Kotimaista ekodesignia, skumppaa ja pikkupurtavaa tiistai-illan ratoksi!

Vietto Eco Fashionin arjen luomukset sekä Papun juuri julkaistu mallisto esittelyssä ja tilattavissa. LISÄKSI myymme Vieton ihania uniikkikappaleita suoraan tapahtumasta. Tapahtumasta varatut kotikutsut nyt -20 % emännänalennuksella!

Tule tutustumaan myös uuden Designkahvila Chofé:n tunnelmaan. Paikalla myös DJ. Tervetuloa klo 18.30. Lönnrotinkatu 14.

Ilmoittaudu täällä! Nähdään siellä!

Raitainen Yllätys

 

Niin magee kesälakki, mä tiedän. Meille tuli perheen kuopukselle mieluista postia Fredriksonilta, iso kiitos.

Muutamille jälleenmyyjille tulee tällä viikolla kuvan Yllätys -raitalakkia kesän menoihin (mm. Kuopus ja Ratkiriemu). Kannattaa olla valppaana, sillä tätä herkkua ei ole varastokaupalla saatavilla. Lakki suojaa lippansa ansiosta pahimmalta paahteelta ja on kaikin puolin kesän stailein lätsä, no questions asked. Meillä siihen ihastuttiin välittömästi.

Musta/valkeassa lakissa on pirteä keltainen vuori, joka miellytti myös tätä äitiä. Yllätys-lakkeja on saatavilla myös raidoissa: oranssi/punainen ja harmaa/valkoinen.

Se vaan on  i h a n a !

Kesä // Papu // Helsinki // Harakanpesä // Hyvät fiilikset

Papu ja metsänpoikanen

Oo nyt se kesä sitten tuli! Ihan yllätyksenä yön aikana! Niin ja uudet Paput! Ne on niiiiiin ihanat! Me saatiin vinoraitaa toppina ja leggareina Harakanpesä Shopin Rouva Harakalta ja te saatte sunnuntaina klo 12 alkaen. Kannattaa olla hereillä! Papu ja metsänpoikanen tuotteet ovat luomupuuvillaa ja superpehmeää matskua, joten ei kannata aikailla, näiden ihanuuksien suosio on tähtiin kirjoitettu. Klikkaa sunnuntaina Papun uutuudet täältä ja samasta osoitteesta on edellisen malliston tuotteita saatavilla hellehintaan!



Meidän pienin Papusateessa vuosi sitten. Mikä vauveli vielä!

Meillä oli ohjelmassa Hietsun torin ekat jätskit ja kahvit. Takit sai riisua huoletta. Sukat olivat niin liikaa! Jätski maistui helteessä täydelliseltä. Äiti mietti mielessään, että kesäloman koittaessa hänen vakkaripaikkansa tulee olemaan tietyssä torin kulmauksessa lasten päiväunien aikaan (as if kukaan enää nukkuu sitten niitä päiväunia...). Haaveita on hyvä olla.

Suuntasimme jätskien jälkeen Design District Marketiin Dianapuistoon. Juututtiin Harakanpesä Shopin ihanuuksien ääreen ja tavattiin ystävä vuosien, vuosien takaa, ihmeteltiin Lintsin sirkuskoulun taitavia temppuilijoita. Kuusivuotias intoutui myös heittämään kärrýnpyöriä, mites se nurtsi lähtikään pesussa polvista... Ihan paras kesäpäivä!

Parveke sai puhdistavan kylvyn talven jälkeen ja jopa kesäkukatkin saimme Stockalta mukaamme. On ollut taas alter-egoni Samantha Kettunen puikoissa, kun hommat on luistaneet niin hienosti. Tästä ei kannata kysyä enempää. Hih.

Tytöt leikkivät parvekkeella ravintolaa - olihan tänään Ravintolapäiväkin! Kesä ja Helsinki ovat niin mahtava kombo, tänään saimme siitä pitkästä aikaa muistutuksen. Ei voi mikään harmittaa näillä eväillä. Eikä ainakaan, kun parvekeravintolan kokilla oli kesän huikein asu! Love, love!



Meidän pienin Papu ja metsänpoikasissa. 

Huomenna valppaana klo 12. Harakanpesä Shopissa Papu ja metsänpoikanen -malliston uutuuksia ja Nappikaupungin herkkuja hellehintaan! Intoillaanko siellä kesästä, entä Papusta?


Kuvat lainattu Papun FB-sivulta





 *) blogiyhteistyö

Kesää odotellessa

Tulimme kuopuksen kanssa saunasta

löytääksemme kuusivuotiaan

parvekkeelta stailattuna

kesää varten.

 

Täytyy sanoa, etten olisi mitenkään älynnyt tarjota vaatteeksi

pikkusiskon vauva-ajan farkkurotsia

tai

kaulatuubia hameeksi

saati

polvisukkia

tai

muita asusteita.

 

Näiden rajoitteiden kanssa on vaan elettävä.

Onneksi sitä luovuutta löytyy edes lapsista.

 

♥

 

arkea

Gugguu! Viikonloppuna chillataan!

Aamulla kello herättää - minut.

Olen huomannut nykyelämässäni olevani kiitollinen, mikäli huomaan nukkuneeni hyvin.
Töihinpaluuni kaikkine lieveilmiöineen aiheutti minulle stressin, joka tekee sen, että heräilen öisin, enkä saa enää nukuttua. Tämä aktivoituu etenkin, kun on joku deadline tai muuten asioita mielessä. Joskus olen noussut keskellä yötä naputtelemaan mielessä pyöriviä työjuttuja ja palannut sen jälkeen sänkyyn. En kuitenkaan yhtään pidä tästä, siksi yöt jolloin oikeasti olen nukkunut, ovat oikeasti ihania.

Keitän aamulla kahvit ja aloitan aamurutiinit: kasvovedet, seerumit ja rasvat - hörppy kahvia - vaatepohdiskelut äää, liian ryppyinen, ehtisinkö silittää - hörppy kahvia - meikkipuuteri, ripsari, hörppy kahvia - "Tytöööt, heräätyys!" - hiustenharjaus, jos harja on löydettävissä (miten voi olla tämäkin aina kateissa?) - ponnari - hörppy kahvia - askeleet makkariin ja herätysvaihe II: töniminen hereille. "Hei tytöt, noustaan nyt, ettei tulis taas kiire." Ei vaikutusta. Paidan silitys ja huutelu makkariin. Kuopus tulee iloisena tukka pörrössä ja heräilee sylissä hetken rauhassa. Silitys- ja muutkin omat hommat jää sitten tähän, joten itsensä laittaminen heti herättyä on aamujen a ja o.

Esikoinen ei jaksa nousta. Aamupala ei maistu, mutta pienempi on yleensä kuin missä tahansa hotellin aamiaisella konsanaan. Kaakaoo. Keitä. Maitoo. Leipää. EN OTA JUUSTOO. Sitten useimmiten joku kurkku menee millin vikaan, niin sitten se esikoinenkin viimeistäänkin herää. Tässä kohtaa alkaa yleensä pinnan virittelyt, joten totean vaan mahdollisimman rauhallisesti, että aamupissit pyttyyn ja vaatteet niskaan, kiitos. Ennen ulospääsyä on vielä monta vaihetta, viimeisimpänä minulle etsitään housuja jalkaan. Onpas sulla äiti isot pikkarit. Oikeet jättipikkarit. Ei noilla voi ulos lähteä. Tiedän, että lapset kuittailee ihan tietoisesti. Vedän lattialta ne eiliset housut ja tennarit jalkaan lasten kiistellessä kuka painaa hissin nappia.

Päiväkotiin, töihin, kotiin. On jo ilta. Iltapesut, iltapalat, iltapisut ja nukuttamiset. And merry goes round. Huokaus. Kaipaan lisää tunteja. Viikonloput on yleensä yhtä siivousta ja väsynyttä tiuskintaa. Pesin keittiön kaapin ovia tänään, jotta en tarvitse tehdä sitä viikonloppuna. Huomenna pesen parvekkeen. Ehkä. En muka jaksa tehdä mitään arki-iltoina. Jaksanpas, kun vaan teen. Lapsille annoin myös rätit käteen ja saatiin yhdessä keittiötä puhtaaksi hiphip! Hyvä arki-ilta!

Jalassa Reiman Wetter

 

Kuopuksella oli akuutti kenkäpula talvikenkien jäljiltä. Kaivoin isosiskon perintöjä, mutta vk-kenkää löytyi numeroa liian isossa koossa, ja trust me, se oli liian iso, vaikka miten ajatteli kävelyvaraa. Yhdet hiukan naftit See Kai Run -nahkakengät olivat ainoat ns. pitokengät, kun Cientat joutuvat vielä odottamaan kesää. Nahkakengillä ei kuitenkaan päiväkodin liejuissa pärjää ja kumppareiden lisäksi jotkut kivat kengät tarvittiin.

 

Painin peruslenkkareiden ja vk-kenkien välillä, mutta totesin, että perusniket eivät pidä pätkääkään vettä, joten syytä on vielä investoida suojaavampiin kenkiin, ja kah! Kotiutin ihan just ja tasan niiden ovh:lla nämä kaunottaret. Mietitytti nauhat vrs. tarrat, mutta hyvin pysyvät kiinni eikä ole suurta vaivaa solmimisesta. Meillä on suosittu Vikingiä gore-texeisssä, mutta nämä olivat niin herkut, että päätin poiketa perinteisistä kenkälinjauksista näiden kohdalla. Näistä en löytänyt yhtään blogitestaustakaan, joten tässä tulee nyt yksi.

 

 

 

 

Tuli tuossa äitienpäiväviikonloppuna testattua tuo kengän vedenpitävyyskin, ja todettava on, ettei se ihan kumisaappaan veroinen tuon uittamisen jälkeen ollut. Kenkä oli kuitenkin vain hiukan kostea sisältä, muttei mikään litsimärkä. Reiman sivuilla kerrotaan, että kenkä on vedenpitävää haljasnahkaa ja saumoissa suljettu verkkovuori. Täytyy jatkaa testailuja ja tsekata, että kenkä pysyy kuivana ns. normiolosuhteissa, jos ei hc-lätäkköuittamista kestäkään.  

 

Lapsi tykkää itse kengistään kovasti ja niillä vaikuttaa olevan hyvä kävellä. Äiti tykkää kans reippaasta punaisesta väristä ja mallista. Kengät ovat kevyet, ja silti suojaavat. Meillä suositaan vk-kenkiä silloin kun ei sada. Päiväkodissa silmät pyörähtivät, kun totesin ma-aamuna, että hups, ne kumpparit sitten jäi kotiin, kun ei satanut, mutta ei hätiä, lapsen kengät ei pienistä säikähdä. Kumpparit ovat sellaiset ronttoset - mutta tokihan ne oman paikkansa ansaitsevat.

 

Reiman sivuilta löytyy myös tulostettava jalkamittari, joten kengän tilaaminen sovittamatta on helppoa. Wetter-kenkää löytyy myös mustana ja navynsinisenä kokoon (24-) 38 saakka. Pitäsiköhän tilata itsellekin? Hih! Kenkää löytyy ainakin näistä: Reimalta, Lekmeriltä, Ellokselta *)

 

Mitä teillä on jaloissa näillä keleillä?

Lapselle - ja äidille - samistelupipot - Fredrikson arpoo!

Fredriksonin ihanat naiset laittoivat postissa pinkkiä, mustaa ja valkoista trikoopipoa tämän päivän - ja muidenkin päivien - tähdille arvottavaksi. Pipoja on teille kooissa 52 ja 54. Pienempi menee meillä molemmille tytöille (ikää 2- ja 6-vuotiaat) ja isompi minulle (ikää jotain 35++ -vuotta).

Meillä on useita Fredriksonin trikoopipoja ja laatu on niissä kohdillaan. Trikoo on napakkaa, kestää pitoa ja pesua, eikä lörpsähdä. Aina takuuvarma menestyjä vuosi toisensa jälkeen eteisen asustekorissa (niin silloin kuin ei ole päässä.). Monet tuotteet ovat suomalaista designia, kuten myös Fredriksonin lakit ja pipot, mutta ne on myös tehty Suomessa, ja se on paljon.

Arvonnan säännöt tutut:
1) Pipoja lähtee teille lukijoille, joten jos ei vielä kuulu tähän huikeaan jengiin, niin sivupalkista pääset liittymään jäseneksi. Lukijana saat ekan arvan.
2) Toisen arvan saat tykkäämällä Fredriksonista FB:ssä täällä.
3) Kolmas arpa irtoaa jakamalla arvontakuvaa omassa blogissasi.

Kerro kuinka monella arvalla osallistut, ja mikä olisi suosikkivärisi (valkoinen/musta/pinkki) ja koko (52/54).

Arvonta alkaa nyt ja päättyy viikon päästä su 18.5.

P.S. Väri-epä-suoran Miima vastattain arpoi samoja Milla-pipoja, joten jos onni ei siellä osunut kohdalle, tässäpä uusi tsäänssi ja mahdollisuus.

♥ // ♥ // ♥

Äitienpäivä

♥

 

 

Itämeri // palloilla ja ilman

Fiilistelinkin jo aiemmin keväisillä Tukholman kuvilla, kun pihalla vihmoi räntää. Oj ihana Tukholma. Säässä ei ole tapahtunut juurikaan muutosta, joten jatketaan lomateemalla yhä, nyt tarkastelun alle pääsee matkanjärjestäjä. Ei liene epäselvää, että olemme ahkeria Tukholman kävijöitä ja matkantekeminen lapsiperheenä on vähintäänkin yhtä tärkeää, jollei jopa tärkeämpää kuin kohteessa oleminen.

Seilasimme tällä kertaa Siljan uudistetulla Serenadella. Meillä oli Promenade-hytti, josta oli näkymät ostoskadulle. Perheen kuopus viihdytti ihmisiä keikutellen itseään ikkunassa milloin missäkin asussa, myös aatamin tai oikeammin Eevan... Anteeksi kanssamatkustajat.

Perheen kuusivuotiaan mielestä hytti oli paras asia matkalla. Tämä johtuen hytin kerrossängystä. jossa ensimmäinen yö vähän  jännitti, mutta paluumatkalla uni maistui yläkerroksessa aamuun asti. Voi sitä ylpeyden tunnetta, kun silmät aukesivat omasta sängystä, eikä äitin tai iskän vierestä alapunkasta. Alasängyt saa myös vierekkäin, joten niihin kainaloihinkin pääsee tarpeen mukaan pötköttelemään. Oletettavasti meillä on nyt hankintalistalla vihdoin ja viimein se kerrossänky... Vinkkejä hyviksi havaituista otetaan vastaan.

Serenadella shoppailukohteita oli riittämiin, rahankäytölle ei ollut esteitä. Laivat ovat nykyään kuin ostoskeskuksia, liikkeitä löytyy niin jättitaxfreestä luxuspuoteihin ja lasten omaan lelutaivaaseen. Saatavilla on vaatteita, koruja, aurinkolaseja, kodin tavaroita... Itse olin vakuuttunut, että Möet et Chandonin lisäksi tarvitsen uuden kahvipurkin Marimekolta, rannekorun (kuvassa täällä) ja lasten olisi pitänyt saada muutamat pehmolelut, Top model -puuhakirjat, sun ja muut, mutta vetäisin kylpyläreissukortin hihasta ja pääsimme ulos kaupasta kohtuuostoksin. Unohtunut hiusharja korvattiin blogiharja Tangle Teezerillä. Se oli ihan järkiostos.

Lapset nauttivat pallomerestä (klassikko), kasvomaalauksista, Muumeista ja nuorimmainen myös Muumidiscosta, vaikka se pelottava alkuun olikin. Leijonaa mä metsästän -yökerhovalaistuksessa jätti jälkensä parivuotiaan sielunmaailmaan. Muumidiscosta on sittemmin kuullut niin päiväkodin henkilöstö kuin pappikin ukin synttärijuhlissa. Epäilemättä unohtumaton reissu.

Uudistuksen kohteena laivalla oli ollut myös ylimmän kerroksen kylpyläosasto. Vanhat altaat oli korvattu kokonaan uusilla. Riemulla ei ollut rajoja, kun kuusivuotiaan kanssa polskimme porealtaassa samalla nauttien upeista maisemista - ja vielä mennen tullen. Ihana loma!

*) blogiyhteistyö

Säihkettä ja Lumousta alkaen aamusta

Äitit, tämä sivu kannattaa jättää vahingossa auki sunnuntaita silmällä pitäen... Iskät, vinkki, vinkki - tsekkaa linkki!

Aina ihana Mia Höytö on pyöräyttänyt luonnonkosmetiikkaperheeseensä kaksoset: Säihke-kasvoveden ja Lumous-seerumin! Oi onnea!

Kaksoset kotiutuivat meille pian syntymänsä jälkeen. Synttäripäivänäni maaliskuun lopulla avasin mieluisan paketin, ja nyt meitä ei voi enää erottaa. Kiitos Mia! Aamut eivät käynnisty ilman ihoa harmonisoivaa Säihke-pyyhkäisyä. Säihkeen sanotaan puhdistavan ihoa vilkastuttamalla aineenvaihduntaa sekä supistamalla huokosia. Tyynynpainaumatkin katoavat sen siliän tien, usko, usko. Koivunmahlaa, kasviuutteita sekä hyaluronihappoa sisältävä kosteuttavaa kasvovettä riittää vain muutama tippa. Tämän kun oppisi muistamaan..

Kasvoveden jälkeen ihoni on valmis vastaanottamaan seerumin. Lumous-seerumin taika löytyy koivunmahla-, ja tyrniuutteista sekä kaurasta saatavasta tehokkaasta betaglucanista. Lisäksi viimeisen silauksen seerumille antaa kauneusöljynä tunnettu arganöljy. Lumouksessa on korkea hyaluronihappopitoisuus, joka kiinteyttää ihoa ja lukitsee kosteuden iholle. Arvele! Eipä pääse kosteus karkuun, kun on ihan lukittuna ihoon. Kliks! On se tämä nykyaika.

Seerumia lämmitetään muutama tippa käsissä, jolloin siitä muodostaa hento vaahto, joka aktivoi tehoaineet. Lopuksi Lumous painellaan kevyesti kasvoille. Ah! Itse olen käyttänyt seerumin päällä vielä kosteusvoidetta, Mia Höytö Cosmetics perheen esikoista Ihanaa, mutta kesän koittaessa uskon, että pelkkä seerum riittää kosteutukseksi.

Vinkkinä vielä atooppisen ihon omaaville, meillä lapsetkin ovat käyttäneet Silkki-vartalovoidetta ja se on pitänyt - etenkin talviaikaan haastavan - atooppisen ihon hyvässä kunnossa.

Mia Höytö Cosmeticsin ihanuudet löydät täältä (tuotteet toimitetaan postikuluitta).

Tämä on rakkautta, rakkautta vaan. ♥

Kotipäivä samistellen

Ote viime yön tapahtumista:

Kuusivuotias: Niisk-niisk-niisk-niisk. Niisk-niisk-niisk-niisk.
Äiti: Missä se nenäspray on?
(kello 2.37)
---
Kuusivuotias: Ei laiteta, mä en oo tottunut sellaisiin. Mä ihan vapisen. Odota äiti. Mun pitää rauhoittua. Oota äiti. Mä en halua.

Äiti: Se on yks pikkuinen suihkaus. Nyt laitetaan.

Kuusivuotias: Mä ihan kärsin tästä. Mä en halua äiti. Mua pelottaa.

Äiti: Nyt ihan oikeasti. Nyt se nenä tänne! Se helpottaa heti, ja saat nukuttua. Kaikki saa nukuttua!
---

Itkua ja suihketta summamutikassa moneen suuntaan, nenäänkin, sillä nenä aukesi saman tien, ja lapsi nukahti levolliseen uneen. Äitiin olikin suihkautettu adrenaliinia sen verran, että ne unet olikin sitten siinä, kunnes kello jo herätti kuuden jälkeen, ja totesin, että se on kotipäivä edessä.

Kotipäivä tarkoittaa meillä ainakin sitä, että minä teen töitä, vaikka sairaspäivän joudunkin virallisesti ottamaan. Miten muiden töissä, voiko tehdä lapsen sairaspäivän etäpäivänä töitä vai onko se aina poissaolo, vaikka tekisitkin töitä?


P.S. Äitilläkin on maripallot päällä, mutta kaverikuvaa ei saatu.

Sataa

  Vuosi on kulunut siitä, kun hyvästelimme äidin.   Onko vuosi mennyt nopeasti vai ei, en osaa sanoa.    Suru vaihtaa väriään mustasta harmaan eri sävyihin.   Ajatuksissa on ne hetket, kun äiti vielä oli, muistelen äidin ääntä, miltä se kuulosti.   Ajatuksissa on  ne hetket kun saatoimme äidin, ja hänen kasvoilleen tuli pieni hymynväre.   Yritän lohduttautua, että äidin on nyt kevyt kulkea. On vaan niin ikävä.   Taivas itkee. Niin minäkin.  

Kevätstartti Tukholmasta!

Alkaa vähitellen lehdet ilmaantumaan puihin täälläkin, atshiuuu vaan! Tosin viime päivinä on koettu taas kylmiä sormia, vuotavia neniä ja just-kun-pakkasin-kaikki-talvivaatteet-pois -sadattelua. Oh well. Fiilistellään sitten näillä pääsiäiskuvilla. Me otettiin varaslähtö ihanaan kevääseen pääsiäisviikonloppuna Tukholmassa. Valmistaudu huokailemaan.

Tukholma ei pettänyt tälläkään kertaa. Meidän jengi jaksoi huokailla. Voj että. Samoja kujia, kadunpätkiä, sama tikkunekkukauppa Gamla Stanissa, metron viisto hissi, joka alkuun tuntuu siltä, että hissi kulkee sivuttain, kunnes huomaat sydämen tasoittuessa, että jasså tämähän kulkee liukuportaiden lailla - kiitos paljastavien lasiovien. Aina sitä viisastuu.

Olimme Päivä Tukholmassa -aikataululla ja päätimme nautiskella päivästämme ilman suurempia suunnitelmia. Mies kysyi onko NK absolut must, eikähän se ollut, ja sopu säilyi koko päivän! Täysin shoppailutta ei tarvinnut olla, Galleriet tien toiselta puolelta kurkattiin kuitenkin. Vanhan kaupungin ihanat puodit vetoavat aina vaan, enkä puhu nyt niistä turistirysistä, vaan esim. kuvan lamppukaupasta, josta mukaan lähti uuden sävyisiä palloja La Case de Cousin Paul (a.k.a. Paulin pallot) -lamppuihin.

Kotona pohdittiin kyllä, että Skansen olisi kiva, mutta siihen olisi varattava koko päivä, joten mennään sinne vaikka ensi kerralla. Meidän viime kesäiset Skansen-terveiset löytyvät muuten täältä. Suosittelen lämpimästi. Me kuitenkin tällä kertaa suuntasimme Värtänin satamasta (Silja) metroon ja hurautimme Tukholman ytimeen.

Kävimme myös Kuninkaanlinnan liepeillä tsekkaamassa esikoisen toiveesta, olisikohan prinsessoja paikalla. Ei näkynyt, ja selitin Madden olevan vauvan kanssa Amerikassa. Kuusivuotias totesi, että sehän selittää kaiken. Välillä asiat ovat hyvinkin yksinkertaisia.



Oli niin upea ilma, että ei voinut kuin ihmetellä, miten sääkin on Tukholmassa niin underbart. Miehelle piti todeta laivalta lähtiessä, ettei hän pärjää ilman takkia, vaan vielä mitä, oli tosi lämmintä! Tiedetään, mummo mikä mummo.

Kungsträdgården hurmasi kukkaan puhjenneilla kirsikkapuilla muitakin kuin meidät. Kävelimme Birger Jarlsgatania ihastellen ja kauhistellen - miten-sen-nyt-ottaa- Guggeja, Fendejä, Vuikkareita ja muita kamuja matkalla metrolle ja palasimme Tukholman keväästä huumaantuneita takaisin laivaan.

Oj että. Mä tunnen nää mestat, enkä koskaan kyllästy. Mies on kylläkin sitä mieltä, että on käsittämätöntä, ettei minulla ole hajuakaan, missä milloinkin kuljetaan. Ei pidä paikkaansa. Sitä paitsi det spelar ingen roll. Ihan sama, missä sitä dallailee, kun kaikkialla on niin kaunista. Tukholmassa.

♥

Walpurin viettoa

Ulkona ripsuttelee vettä, vappukävely odottaa, sillä välin maistuu muut vapun elementit sima ja vappu..kahvi - unohtamatta munkkeja. . ja jäätelöä!

Jostain syystä pyykkihommiakin on siunaantunut Wapun päivälle. Kummallista.

Mitä siellä sataa taivaalta? Mukavaa VAPAAPÄIVÄÄ!