Äitin ihanat ja ruokavinkki Ripun Gurmeeta -keittiöstä

Tänään on saanut taas nauraa, sydämensä kyllyydestä. Minulla on niin ihanat lapset. Neljävuotias elää Viileä Venla -elämäänsä täyttä päätä ja siihen kuuluu mm. hulvaton sanavarasto. Otteita jutuista tältä päivältä:

Tullessamme päiväkodista neiti huikkasi ovesta:
- Mo! Ootsä faija kotona? (MO! huikattiin myös päiväkodin hoitajalle kotiin lähdettäessä..)
- Mikä täällä oikein haisee? Äiti ootsä tehny ruokaa, ääh, älä jaksa äiti! Sun pitää vaan rauhottua!

Vessassa käynnin jälkeen kolmen päällekkäisen hameen kombon kanssa tuli ongelmia:
- Miten mä koodaan tän hameen? 

Ylimmän hameen toinen puoli tulee olla taitettuna.

Huoneessa soi Viileä Venla levy ja koreografia on täydellinen. Myös yksivuotiaalla. Naama peruslukemilla myös hän heiluttaa käsiään ja askeltaa topakkana. Chillaa, chillaa on molempien suosikkikappale. Neljävuotias laulaa kohdan: Stailaa, stailaa - sailaa, sailaa sekä Tää on makeeta ja kliffaa - tippaa. Ai että. Kyllä tää on mahtavaa aikaa, huomaan ajattelevani usein. Poikkeuksetta lähes kaikissa neljävuotiaan jutuissa on joku hauska juttu ja harmittaa, kun niitä ei kohta enää muista eikä tule kirjattua ylös. Eilenkin kun kävimme Lasten kaupungissa, hän totesi tietävänsä missä me olemme, kun tuossahan tuo Tuomionkirkko on toisella puolella tietä. Tuomionpa hyvinkin.

EDIT: Unohdin tämän, mutta onneksi muistin: Kävelimme kotiin ja vastaan tuli sauvakävelijärouva. Vähän ennen kohtaamistamme neljävuotias totesi reilulla äänellä - tietty, että mitä tuo oikein yrittää - hiihtää vaikkei ole suksia eikä lunta. Naurettavaa! Ja iso kikatus päälle. Naurettavaa! -kommentin on osakseen saanut myös skeittaava teini, joka putosi rampilta pepulleen. Naurettavaa on siis kaikki mikä naurattaa. Tietty. 

Yksivuotias puolestaan on hämmästyttävän hyvä syömään. Hän syö mitä vain. Siis sushia, pestoa, juustoja - ihan esimerkkinä. Isänsä vitsaili eilen ja kysyi, että mennäänkö syömään? ja siihen yksivuotias heilautti päätään eteenpäin terävästi ja sanoi TOO! Otatko maitoa? TOO! Otatko puuroa? TOO! Syötkö hevosen? TOO! Hihhi. Ai että.

Nyt siihen Ripun Gurmeeta -vinkkiin. Olen viime aikoina kunnostautunut keittiössä (siis teen ylipäätään jotain ruokaa). Olen nimittäin alkuviikosta sulkenut yksivuotiaan maitobaarin lopullisesti ja kas! yksivuotias nukkuu yönsä kuin tukki. Tai ei nyt ihan, mutta heräilee huomattavasti vähemmän ja tutti suuhun riittää toimenpiteiksi. Voisin kiljua onnesta, kun tuntuu, että olen pitkästä aikaa jotenkin pirteä. Siispä pirtsakka Ripu keittelee sapuskoja ihan eri frekvenssillä kuin aikaisemmin. Kyllä kelpaa Miehen. Kelpaa, kelpaa, nimittäin tänään keittiössämme valmistui:

Lasagne

Mitä tuo vihree on? Kurkkua.

1. Ota voita ja lohkaise palanen pannulle, heitä kaveriksi sipulisilppu.

2. Raasta iso tai pieni - mee fiiliksen mukaan - kesäkurpitsa, heitä sekään ja kuullottele näitä samalla kun toisella pannulla paistuu jauheliha. Multitasking, multitasking. Mulla tänään 1 laatikko (400g) naudan paistinjauhelihaa ja 1 (400g) sika-nautaa. Melko reilusti lihaa, mutta tästä syödään 2 päivää, jos ei kolme (Mies). Kuriositeettina mainittava, että en vuosiin ole syönyt sika-nautaa, kun tässä erään kerran Mies oli vahingossa ostanut ja lapsille oli pakko laittaa niitä iänikuisia lihapullia. Niistä tulikin tosi hyviä. Sen tähden ajoittain annan sika-naudalle tsäänsin ja mahdollisuuden - kuten tänään.

3. Mausta jauheliha as you wish. Itse käytän ihan jauhelihamaustetta (joka on suurimmaksi osaksi suolaa) ja pippuria (mustaa tai pippuriseosta). Lisää tomaattimurska.

4. Raasta pari valkosipulinkynttä ja viskaa kesäkurpitsa sipulinjoukkoon. Tänne sitten myös kasvisfondia luraus. Heitä nämä sitten ihan lopuksi jauhelihan sekaan.

Valkosipulia - Me likes.

5. Samalla kun jauheliha paistuu ja kaikki muu siinä sivussa. Valmista Bechamel. Ota voita noin 50g ja viskaa kattilaan. Sitten noin 5 rkl vehnäjauhoja, ruskista vähän. Älä polta pohjaan. Huoletonta vihellystä. Maitoa joukkoon 8 dl - vähän kerrallaan. Mausteeksi suolaa, muskottipippuria (meillä ei ollut, laitoin mustapippuria). Lisää lopuksi juusto. En muista paljon. Meillä oli vain joku vajaa 200g juustoraasteetta, josta otin sen verran kastikkeeseen, että jää vähän päällekin eli do the math. Tee kastikeesta sileää. Ei huoletonta vihellystä, koska jauhopaakkuja ei hyväksytä. Jos meni pieleen, do it again - ei armoa.

Bechamel vatkautui lasten Ikean vatkaimella.

5. Lado kamat vuokaan ja laita väleihin lasagnelevyjä. Jos oot hyvä äiti, niin käytä täysjyvää, jos et jaksa aina nipottaa, laita tavallisia. Bechamel-kastike päällimmäiseksi tai melkein - juustoraaste sen päälle vielä. Uuniin 200 astetta noin 35-40 min.

Et voilà! Bon appetit!

Kuvasta puuttuu se rucola/basilika/persiljatupsu, mutta c'est la vie. Hyvää tuli ilmankin!