Äitienpäivänä tänä vuonna

Aamupala ja muistamiset tulivat äidille sänkyyn. Kahvikin pysyi viisivuotiaan tekemässä hienossa mukissa. Pienin huolehti äitin mehusta ja tuklaasta. Maittaa, maittaa, sanoi hän ja sinne katosivat ne herkut. Molemmat lapset lauloivat myös onnittelulaulun, ja äiti tietysti nieleskeli. 
 

Päivän aikana piipahdimme kaupungilla äitienpäiväntapahtumassa, jossa oli ihan ykkösenä pomppulinna ja metrilakut. Kotona kiipeiltiin ja hypättiin korrrrrkealta. 
  

Kävimme kävelyllä myös Hietaniemen hautausmaalla, jossa on muistopaikka muualla lepäävien muistolle. Veimme äidin ja mummon muistoksi sinne ruusuja. Tuntui vielä jotenkin oudolta tämä ajatus. En varmastikaan oikein ymmärrä vielä mitä on tapahtunut. Halusin käydä siellä myös siksi, että tytöt näkisivät millainen paikka hautausmaa on, ja että siellä ei mielellään juosta ja huudeta. Viisivuotias kysyikin, saako hengittää. No saa. Hautausmaalla oli kaunista.