Oho, nyt ne hörppäs!

Ihanaa, ihan paras ilma!

Koko päivän satoi. En ole niitä äitejä, jotka menee ulos torottamaan urhoollisena puistoon, jos taivaalta tippuu yhtään mitään. Lumihiutaleetkin ovat siinä ja siinä onko no-go, vesipisaroista puhumattakaan. Ehkä me olemme sittenkin sokerista. Vietimme siis koko päivän sisällä. Lego- ja rakennuspalikat kolisivat, ja pienemmän ihanuuden päiväunien aikaan pelasimme synttärilahjaksi saatuja pelejä viisivuotiaan kanssa. Kiitos vain, nämä ovat niin tykättyjä! Lego Friendsillä on muuten kirja, jossa lukemisen ohella rakennetaan mm. Mialle sänkyä ja pihalle omenapuita. Tytöt ovat rohkeita aarteenetsijöitä ja sitten leikitäänkin jalokivillä. Luonnollisesti.

Illalla vihdoin vetäisimme viisivuotiaan kanssa kumpparit jalkoihin, ja jos itse meinasin olla vähän kulmat kurtussa, kun vettä tuli kuin aisaa, niin viisivuotias kiljui innosta, ja totesi tämän olevan ihan parasta! Ehkä meidän pitäisi sittenkin torottaa puistoissa rankkasateellakin?   

Lähdimme piipahtamaan Stockalla ihmettelemässä tämän kesän Cientoja ja ennen kaikkea Tomsseja. Minua nimittäin vähän ahistaa ne Cientojen tuoksut. Mitähän niihin kenkiin on suihkutettu, kun ne tuoksuu niin voimakkaasti koko kesän tai oikeammin vielä vuosia? Viisivuotias kutsuukin niitä karkkikengiksi. Äiti puolestaan on sydämensä menettänyt Tomsseille. Haluaa! Ihan itellekin.

Kotimatkalla lapsi löysi kaupungin syvimmän lätäkön ja kohta kuului: Oho, nyt ne hörppäs! Kamalan kikatuksen saattelemana viisivuotias lontusteli kotiin sukat ja saappaat aivan litimärkinä, mutta leveä hymy huulilla.