Oj että, kyllä ne siellä Ruotsissa osaa!

Hej hejsan!

Huh ja haukotus! Väsyneinä, mutta erittäin tyytyväisinä palasimme kesän lopetusmatkalta  Tukholmasta tänään (vihatkaa vaan, mutta en usko kesän paluuseen), ja täytyypä kehua tuota naapurimaata ihan taivaisiin. Hurra, hurra, hurra, hurra! Olen vakaasti päättänyt ilmoittautua johonkin työväenopiston kurssille, jossa voisin bättrata ruotsinkielentaitoani, ja olen jo yhtä vakaasti sitä mieltä, että ensi kesänä varaamme hotellin Tukholmasta ja aiomme njuta av siellä ihan rauhassa muutaman päivän. Det gör vi faktiskt. Olen toisin sanoen täysin hullaantunut tuohon naapurimaahan, vaikka kieli ei ihan riikinruotsille vielä käännykään! Sanomattakin selvä, päivä Tukholmassa meni aivan liian nopeasti.

Ensin suuntasimme tunnelbanalla NK:lle ja kurkistimme Mini Rodinin aarteet. Härregudändå. Luottokortti vingahti jo ekassa paikassa, mutta mal-til-li-ses-ti, sillä kaipailemani kisupaidat ja -pipot tulevat kauppoihin vasta elo-syyskuun vaihteessa. Syksyksi mieleeni jäi vaanimaan neljävuotiaalle ihana Pico-takki, mutta se sai jäädä butiikkiin vielä. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen tähän Mini Rodini piipahdukseen, sillä vaikka isot satsaukset jäivät vielä henkareille, niin sain kymppikuulle erittäin haasteellisen värisen syystakin kaveriksi täydellisesti sopivan pipon, ihania kasaritennissukkia ja ihastuin täysin mm. beigeihin kisukuoseihin. Mwau!

NK:n Mini Rodini

Therese Sennerholtin ihanat printit houkuttelivat kolmannessa kerroksessa ottamaan mukaan, mutta minä tylsimys jäin miettimään, että ihania-vaan-mihin-tuon-nyt-sit-laittais-no-saahan-sitä-netistä-tilattua-myöhemmin. Voi fan, mikä mummo täällä taas terve. Vähän tähän asiaan ja moneen muuhun, saattoi vaikuttaa myös se fakta, että tästä kotihoitamisesta ei varsinaisesti ihan hirveästi jää sukan varteen. Men sådant är livet.

Gallerietissa piipahdin nopsaan vaan toteamassa, että PoPin raidat ovat vaan tosi kivoja, ja ihan raikkaalta näytti mallinuken päällä syksy. Itse en ole vielä intoutunut PoPin syksystä, muutoin kuin niistä raidoista. Meidät muuten pysäytettiin ulko-ovella Ruotsin radion toimesta.  Minä auoin suutani enkä saanut edes pihausta ulos Miehen pulputtaessa hurmaavalla ruotsinkielen taidollaan haastattelijalle ettei meillä ole vielä koululaista puettavana, vaan vanhin tyttäremme on fyra år gammal. Radiossa oltiin kiinnostuneita siitä, mitä hankintoja koululaiselle ihmiset tekevät. Just så.

Kysyin aina Mieheltä varmistuksen, kun aioin avata suuni, että skötrum on hoitohuone ja siihen kulmakarvojen nosto kysyvästi. Mies vastasi aina: Puhu englantia, niin on parempi. Höpöhöpö. Maassa maan tavalla, säger jag, för helvete. Hihhih. Yllättävän paljon kiroilututtaa tuolla ruotsilla. Konstigt.

Polarn o Pyretin syksyä

Åhlens jäi ihan rauhaan, kun Mies murahti sen olevan Anttilasta seuraava.  No okei, ei sinne, kun aikaakin oli niin naftisti. Oli nimittäin jo valtavan suuri ihme, että NK:ssa huokailut onnistuivat, kun kotona matkasuunnittelussa (niin missä?) Mies oli sitä mieltä, että kauppoja on Helsinki pullollaan, ettei päivää kuluteta shoppailuun. Noeihänsitänytshoppailuunkuluteta. En viitsinyt alkaa väittelemään, vaan päätin strategisesti, että totean laivassa, jotta jos vaan pikaisesti piipahdetaan parissa paikassa ja tämä toimi väldigt bra. Sopii muuten kysyä, miten Ruotsissa ollaan jotain aina vähän jotenkin parempia, kohteliaampia ja miten sieltä voi löytyä kaikki nämä herkut, kuten Tiger of Sweden, PoP, Swedish Hasbeens, Filippa K, Gant, Mini Rodini, Geggamoja... need I say more.

Perussetti: Läsk ock korv

Stadsmissionin mehujen tuotto hyvään tarkoitukseen

Kävelimme paljon ja menimme myös Gamla Stanin kautta takaisin laivaan. Vaikka miten turistirysäksi vanhaa kaupunkia kutsutaan, niin itse tykkäsin kulkea sen kapeita katuja ja poiketa korttien kirjoitukseen pikkukahvilaan. No minähän olin turisti, för helvete. Löysimme kujilta myös aivan ihanan polkagrispuodin, jossa sai seurata karkkien valmistustakin. Se oli tosi ihana. Saimme maistaa vielä lämmintä, pehmeää karamelliä ja tietysti teimme myös ostoksia. Neljävuotias halusi tikkunekun, jota hänen voimiensa uuvuttua, söimme myös minun ja Miehen toimesta. Ei mikään varsinainen hotkaisutikkari.

Polkagris-kokeriet

Raaskiiko tätä mehupulloa edes avata?

Lasten parhaita hetkiä olivat luonnollisesti pallomeri ja muumit. Kymppikuinen tsiigaili kiinnostuneena merta. Lapset muutenkin olivat ihan huippumatkalaisia. Neljävuotias oli muuten vaan iloinen ja onnellinen, kymppikuinen söi ja nukkui lähes koko päivän Tukholmassa ollessamme. Sanomattakin selvää, että matkaa edeltävä yönä iski kamala flunssa pienimpään matkalaiseemme. Miksi nämä sairastumiset muuten tulevat aina edeltävänä yönä?

Neljävuotiaan iloa ja onnea

Kymppikuun ihmetystä

Niin ja miten on käynyt allekirjoittaneen suklaaboikotin? No huonosti, för helvete. Mitä voitte olettaa, jos tax-freessä on ota 4, maksa 3 Marabouta (vaivaiset 250g/levy)? Nå men, taisin kuitenkin olla jotain 35 vuorokautta ilman suklaata, joten ehkäpä tämä ei ole mikään järjetön rikos. Ruotuun palaan jälleen, kun nuo s.o.b:t  on tuhottu. Eli maanantaina suurella todennäköisyydellä, men det spelar ingen roll. Hurra, hurra, hurra, hurra Stockholm!

Maisema hytin ikkunasta