Festareita, sadetta ja vatsat täynnä - oiskin!

Tsojoinks!

Aamulla pyyhittiin unihiekat silmistä, ja Mondo-pannullisen jälkeen hypättiin ratikkaan ja festareille! Wohoo! Kengurumeiningin Take me down to the Helsinki-cityä pogottiin neljävuotiaan kanssa ihan täysillä, pyöriteltiin vannetta, käytiin kattomassa ihan greisejä zumbaajia - ei osallistuttu (luojan kiitos) ja hypittiin parkour-hengessä. Neljävuotias tosin vain roikkui tyytyväisenä  näissä ko. telineissä, eikä onneksi varsinaisesti hokannut, että sieltä korkealta pitäs jotenkin hypellä.

Parkourista on pakko jakaa tosielämän fakta, kun erään kerran työhakemuksia naputtelin, ja mietin, että mitä vattua minä näihin harrastuksiin keksin, kun perusharrastukset "jooga ja lukeminen" tuntuu vähän tylsältä - saati se, etten kumpaakaan ole vuosikausiin harrastanut. Mies tokaisi, että laita siihen "parkour". Voi apua, ihan ulvoin naurusta (tätä ääntä ette halua kuulla). Miettikää, tämmöinen mummo menisi sitten työhaastatteluun, ja tulisi hetki, jolloin puhuisimme vähän itsestä ja harrastuksista. Niin, kerro vähän sun harrastuksista, täällä lukee, että sä harrastat parkouria?? Ai että. Herkullinen visio! Pissithän siinä vähintäänkin lirahtais haastattelijan Interfacen nahkasohvalle, ja työpaikka jäisi saamatta. Oh well.

Eniten festareilla säväytti voimisteluesitys. Neljävuotias totesi vaatimattomalla soundilla, että tuon mäkin osaan, kun eräskin väänsi itsensä vähintäänkin kaksinkerroin, teki siitä jonkun voltin, ja nappasi vielä taivaalta pudonneen pallon räpylöihinsä. Se on hyvä, että ei turhia kainostele tuo meidän tyttö.

Samistelimme neljävuotiaan kanssa Makian paidoissa. Äitin tyyli on nyt ihan maailman ensi-illassa vai onko tämä toinen kerta, taitaapa olla - excuse-moi-ketä-kiinnostaa. Siis yllä t-paita (joka ei ihme ja kumma ollut likainen. Yleensä puuro-räkä-maito on se normi printtikombo asussa kuin asussa). Mukana myös neuletakki - joka oli on-off käytössä - kylmä, liian lämmin, no ei kun nyt on taas vähän viileä), ja uudet syyspöksyt. Kysyin Mieheltä, onko liian tiukat. Mies kommentoi, ettei ymmärrä tätä muotia, että housut vedetään kainaloihin saakka niinkuin Matti Nykäsellä, vaikka huomautuksena on todettava, että nämä eivät ole edes mitään high riseja nähneetkään. Ei vaan tajua yks.

Paita Makia, housut HM, neuletakki Gap, kengät Wonders, ranteessa nahkavyö Vila

Festareilla edusti myös Snadi, jota täytyy vaan kehua. Me käydään joka viikko kirjastoautolla ja se on ihan huippua. Olen myös varannut sinne kirjoja (mm. Mitä jokaisen kotiäidin (ja muidenkin naisten) tulee tietää sijoittamisesta - vaan luuletteko, että olen sen lukenut. Täällä ei kuulkaa löytöjä esiteltäisi tällä frekvenssillä, jos olisin lukenut). Joka tapauksessa Snadi is bestest.

  
Sittenpä se alkoi satelemaan ja syksy tuli. Äiti, joka on tunnettu siitä, että ei varsinaisesti laita pahakseen, jos jostain muulta taholta, kuin äitin kauhasta tulee ravintoa tähän osoitteeseen, arveli, että hyödynnämme Helsingissä jälleen järjestetyn Ravintolapäivän antimia. Aivan mahtavaa, kun lähes joka kulmassa on jotain syötävää. In a word: Taivas. On kakkua, leivoksia, vohveleita, eri kansallisuuksien herkkuja. Voi jee, paitsi kun me saatiin itsemme ulos, ei yhden yhtä kojua ollut enää pystyssä. Lähdimme varsinaisesti etsimään vohveleita Malminkadulta, eikä auttanut, vaikka kuljimme katua eestaas tuoksutellen, löytyisikö niitä mohveleita, niitä ei löytynyt. Kotona sitten korkattiin nakkipaketti. Ravitsevaa nitraattia. Hyyyyvä äiti.