Mamat harrastaa

kuva: fitnessandfeta.com

Vitsi, mikä mimmi! No vitsi, vitsi.

Tietenkin tuo kuva on käsitelty ja ei-voi-olla-tuommoinen-oikeesti, mutta silti makee kuva. Anteeksi, olikohan niin, että tuollaista kehonrakennetta ei saisi peukuttaa vai koskiko se vaan niitä 0-koon tapauksia? Ei se tuokaan tyttö paljon yli sen koon ole, mutta menköön nyt tämän kerran.

Meitsi, ex-HC-joogaajana muistelee, miten siistiä oli, kun sai itsensä monelle mutkalle ja tuntui, että kehittyi joka kerta enemmän ja enemmän. Niin ja mikä fiilis siitä tulikaan! Aiettä. Voitteko uskoa, että minä, joka en muista juuri mitään tärkeää, kuten mitään hoidettavia asioita, muistan, että viimeksi olen käynyt joogassa 4.2.2010. En tajua, miksi muistan juuri tuon. Mitä tästä voi päätellä, jätän ihan toisten mietittäväksi.

Syksyn tullen sitä alkaa selata niitä kansalaisopiston oppaita ja miettii, mille kurssille lähtisi. Tai en mä oikeasti selaile enkä mieti muuten, kun ajatuksen tasolla. Minulla on edelleen suuria tunteita naapurimaahan ja olisi enemmän kuin kiva osata Nytorgsgatanin Mini Rodinilla sanoa muutakin kuin ojjj! Lähdenkö silti johonkin discushuun-ryhmään, tuskinpa ilta-vapaita liikenee, saati niin suurta innostusta kuitenkaan. Vi får väl se.

Motivukselle mulla on peräti jäsenkirja. Matkaa olisi muutama sata metriä. Aerobick*) itsessään ei vaan nyt nappaa. Mä en ole zumbaajatyyppiäkään. Mitäs siellä sitten muuta olisi? Kahvakuula. Voin vaan kuvitella, mitä sen kanssa touhuamisesta seuraisi. Saattaisi olla hauskaa (ainakin kanssakuulailijoilla)! Hahhah. Pyllerö-treenitkin taisi hyytyä alkuunsa. Kaksi kertaa minä ne vatsat tein. Joka päivä on kyllä jumalaton morkkis ja meinaan aina tehdä, mutta sitten en kertakaikkiaan ehdi. Huhhuh. Nyt toiveissa olisi ehtiä. Jotain uutta. Syksystä alkaen.

Harrastatteko te pienten lasten äidit jotain ihan omaa juttua?

EDIT: *) Aerobic kirjoitetaan oikein ilman koota, minä kirjoitan ja tulen varmasti aina kirjoittamaan sen väärin. Olkoon se niitä harvoja heikkouksiani. ;)