Puolitoistavuotias
Neuvolaan mitalle, onneksi ei tällä kertaa piikille. ;) |
Meillä asuu jo puolitoistavuotias. Tänään oli neuvolakäynti ja puolen vuoden aikana oli pituutta tullut seitsemän (7) senttiä ja painoa reilu kilo. Tasaiset käyrät.
Kuvailin lastamme neuvolantädille:
- Lapsi herättää minut aamuisin laulamalla. Tänään korvaani laulettiin Jaakko-kultaa. Ennen sängystä nousemista, lapsi muistuttaa mm. silmälaseista: Latit, pulelin. Seuraavaksi tulee melko käskevä pyynto: Palaa, jolla tarkoitetaan aamupalaa. Got it.
- Laulaminen on siis mukavaa puuhaa. Lapsi laulaa paljon, muulloinkin kuin aamuisin. Suosikkeja ovat mm. Ihhahhaa, hepo hiinah-taa-aa, Tuiki, tuiki tättönen, Maamme ajmajin Suomen maa (kiitos Satu Sopanen Lauludiplomista). Esitykset kauniisti, tosin staccato (terävästi). Joskus hevisti. Riippuu just siitä hetkestä.
Okei TAI ei käy, onko vaikee tajuta? |
- Perustaidot: Lapsi syö ja juo itse. Ei anna laittaa ruokalappua. Ei todel-la-kaan. Yritä muutama kerta, niin saat siivota makkarakeitot pöydän alta. Lasta ei saa auttaa, jollei hän itse apua pyydä. Got it.
- Luonne: Lapsella on kaksi vaihdetta: Okei tai Ei käy. Ei siitä sen enempää.
Miks oon puoliks? |
- Vaatteita vaihetaan pari kertaa päivässä johtuen ruokalaputtomuudesta. Neuvolassa kysyttiin: pukeeko tai riisuuko itse? No ei. Pitäiskö? Kerroin kuitenkin nopeasti, että lapsi sanoo POIS! ja EI KÄY! tiettyjen vaatekertojen kohdalla (hmmm - jotkut halpismerkkiset vaatteet, hihi!). Lapsi sanoo: PÄÄLLE esimerkiksi Mini Rodineiden kohdalla. Tämä ei kuitenkaan mitenkään säväyttänyt neuvolantätiä.
- Lapsi juoksee (kävellenhän ei kerkeä mihinkään) ja kiipeilee. Kat-so! Kojkealla!
- Lapsi osoittaa valtavan suurta kiintymystä isosiskoaan ja koiria kohtaan. Erityisesti serkkujen perheen koira on hurjan tärkeä. Kuvaa katsotaan tietokoneelta usein. Etenkin, jos koiran nimen jankutus on jäänyt päälle. Koiran kuva tulossa kehyksiin seinälle.
Siis sano sä niille, et me halutaan tuklaata! |
- Puheenkehitys: Lapsi juttelee paljon ja lähes koko ajan. Sanavarasto on merkittävä. Osaa ilmaista tunteitaan sanallisesti: Ääsyttää. Jakas. Kohteliaisuussäännöt ovat tutut. Sanoo oikeissa paikoissa: Kiitoss ja anteetti ja lähestyy ihmisiä tervehtien: Moi, kuuluu! Pois lähtiessä: He-hei tai Moi moi! Nukkumaan mentäessä vetäisee unilaulut ("hyy-vää yötä pijtit, najje silmät sulkee, laptootitta näkee najje monta unta") ja huikkaa vielä: Unija!
Tiedetään, oon tosi ihana. |