Eläköön elämä ja yö

Minä oon niin hirrrrrrrrrveen, hirrrrrrrrveeen ihana!

Heräääääätys! Voi elämä, että olo on kuin olisi urheillut pitkästä aikaa. Joka paikkaa kolottaa. Syy ei ole suinkaan urheilu. Valitettavasti. Tuntemattomista syistä kuvan henkilö heräsi lukemattomia kertoja yöllä huutamaan ja huitomaan "Tänne!", "Ei käy!", "Ei mittään hättää, hättää, hättää!", "EI!", "ÄETI!", "LAPTET!"*). 

Maito oli juotu loppuun illalla, joten juuri näinä aamuina kuin espressotälli olisi ollut enemmän kuin tarpeeseen, tyydyin kitkerään suodatinkahviin. Se maistuu muuten ihan oikeasti kitkerältä mutterikahvin jälkeen - ihan ilman mitään diivailua. Luojan kiitos, kahvia ylipäätään oli. Olen tästä kiitollinen.

Mites se menikään, nyt listaamaan ne onnellisen päivän toiveet (kohta 1. Pysy hereillä ja hyvällä huumorilla...), ja sitten ikkunalastan varteen - lintsasin eilen, kun ei kai sitä auringonpaisteella ikkunoita edes saa pestä. Muutenhan olisin..

Pirrrrrrrrrrrteää päivää siis! Tänään saa napata vähän raakasuklaata, ihan virkitysmielessä.

*) Puolitoistavuotias komentaa meitä usein sanomalla tomerasti "Laptet!", myös iskälle ja äitille. Välillä varmaan ihan oikeutetusti. Hih.