Projekti kaverisynttärit - Toteutus

Paljon onnea vaaaaaaan!

Tässäpä vihdoin kaverisynttärikoonti. Minusta ei ole ollut aikaisemmin tämän asian muisteloihin. Hah. No olispas ollut, nimittäin synttärithän ensinnäkin pidettiin kodin ulkopuolella. Tarjoilu oli lähes täysin kaupasta valmiina haettua. Tähän reporankailuun ei ollut siis varsinaista syytä senkään tähden, sillä ystäväni tuli paikalle vähän ennen muita vieraita, ja alkoi touhuamaan to get the party started. And going. Strong. Tämä itsekin synttärivieras ei ottanut kuuleviin korviinsa, kun sanoin, että vieras menee kahville nyt. Hän hönkäisi aina minulle, kun kurkkasin keittiöön, että ei saa mennä sinne, mene seurustelemaan. Just. Juhla-apulaisesta oli kuitenkin jättimäinen apu, koska muutenhan aikani olisi todellakin mennyt suureksi osaksi keittössä turaamassa mihin kippoon minkäkin keksin tökkäisin. Tämä keittiössä ajankuluttaminen tietysti ei kovastikaan haittaisi etenkään, jos ei ole mikään suuri minglaajatyyppi toisten vieraiden äitien kanssa. Joka tapauksessa juhlat etenivät ilman (tuskan)hikikarpaloita, rauhoittavia - täysin proäiti-ottein - rauhallisesti - ISO kiitos ystäväni.

Vilkaistaanpa projektin alkuvaiheisiin ja käydään läpi miten projekti saatiin jalkautettua (huolestuttavaa tämä konsulttilingo, miksi ja mistä tätä tulee?).

1) Mitä leikkejä neljä-viisivuotiaille? 
Olin varannut helmipusseja ja kimaltavaa kuminauhaa, joista juuri täydet sokerilataukset juhlapöydässä tehneet lapset saivat askarrella rannekorut. Samanlaiset näkyivät serkusten ranteissa mummolapostauksessa. Ihmeen hyvin pysyivät paikoillaan, vaikka olisi varmaan tehnyt mieli juosta maratoni. Kahdesti. 

Suunnitelmissa oli myös tuolileikki, jossa yksi jää aina ilman tuolia. Onneksi aika ei riittänyt siihen, muutenkin mietin, että sitä huutoa ei jaksa kuunnella, kun jokainen pelistä pudonnut kuitenkin alkaa itkemään tai muuten traumatisoituu. Nykyajan lasten kanssa, kun kukaan ei saa voittaa tai ainakaan hävitä. Ei hyvä, sanon minä. Ehkäpä olisin saanut vieraihin vipinää, jos leikkiä olisi muutettu siten, että jokainen ilman tuolia jäänyt, olisi joutunut lähtemään suoraan ovesta ulos. Kihkih. No niin nyt sinä putosit, kiitos, kun olit juhlimassa, ovesta ulos, hei hei vaan! Seuraava..

2) Mitä tarjottavaa lapsille?  Suolaisena tarjottavana oli coctail-tikuissa luomulihapulla, kurkkua ja viinirypäle (keep it simple stupid, jätin suosiolla mozzarellapallot pois). Lisäksi oli niitä suolakaloja sun muita sipsijuttuja, mitä niissä mixeissä on. Lapsen oma toive tämä jälkimmäinen.

Sittenhän sitä päästiin itse asiaan, kun juuri kenellekään ei nuo lihapullat kelvannut. Tarjolla oli ihan helekutisti jäätelöä. Neljä litraa. Huomatkaa ne strösseli- ja kastikekoristelut. Ne on tehnyt viisivuotias ihan itse. Vieraissa oli mukana yksi muna-allergikko, ja tein sankarittaren toiveesta pannaria - ilman munia ja hyvää oli. Tätä tosin meni ehkä kaksi palaa koko juhlaseurueelle. Niin ja hei, jos teette tätä maailman parasta pannaria, niin sen voin kanssa ei pidä sniiduilla. Sitä on paljon, mutta sen takia se onkin maailman parasta. En ymmärrä mitä järkeä on tehdä jotain semihyvää pannaria. Jos kiinnostuit, ohje löytyy täältä. Sitten oli pari laatua keksiä ja vohveleita, vaahtokarkkeja, suklaarakeita. Joo. Tiedetään. Elä sano mittään.

3) Mitä kaverilahjaksi? No tätähän sitä tuli ihan stressattua. Lopulta sieltä pussista löytyi ilmapallo, Muumi-purkkapaketti, heppatarroja, suklaakolikoita, laku. Ettei vaan tulis heti kotimatkalla mitään sokerilaskuja. Pussin sisälmys ei siis stressaamisellakaan parantunut merkittävästi. Niin ja tämän pussin sai onginnasta eli oli meillä tällainen leikki sentään.

  4) Mitä tarjota äideille?
Porkkanakakkua ja kahvia. Kakku sai kovasti kehuja, ja tätä osasinkin odottaa, sillä tätä leipomassa ei ollut mikään eilisen teeren tyyppi (siis minä). Jälleen ihan helekutisti voita ja sokeria. Tällä kombolla voittaa aina. Kuorrutteella oli myös osansa menestykseen (jälleen voita, tomusokeria ja tuorejuustoa). Lisäksi äidit saivat lukuisia kehoituksia käydä lasten tarjoilupöydän antimiin käsiksi.

  5) Koristelut? 
Heppa-aiheiset liinat, servetit ja ne peevelin juhlahatut. Sitten selvisi, että kaksi lasta on norossa, eikä sitä toista hattupakettia olisi tarvittu. Niinpä niin. Frooshin smoothiepullojen etikettien irrottelu oli peevelistä. Kyllähän ne irtoaa, mutta varaa projektiin useampi päivä ja lehmän hermot. 


Hyvin me vedettiin, mutta onneksi kaverisynttärit ovat vain kerran vuodessa. Halleluja!