Elämän sain soimaan...

kuva: täältä

Tytöt soittelevat meillä ahkerasti eri instrumenttejä ja pakko heti vinkata, että mikäli teille ei ole vielä löytänyt tietään urut, joissa on valittavana ominaisuutena noin parisataa eri rytmiä, niin olkaa onnellisia. Kiertäkää ne kaukaa. Meillä jo puolitoistavuotiaskin osaa laittaa sambat (myös tempo) täysille. Ihan mahtavaa.

Noin muutenkin tytöt kilkuttavat claveseja, marakassit kahisee, ksylofoni kilkattaa ja laulu raikaa. Olen ennenkin maininnut, mutta tuo nuorimmainen on ihan mahoton laulaja. Tänään jäin suu auki kuuntelemaan, kun neiti lauloi Lennä, lennä leppäkerttu, koko biisin, ja täysin tunnistettavasti, vaikka jotkut sanat olivatkin vähän sinnepäin. Kohtahan tässä voi alkaa keikkoja järkkäämään. Tsih!

Kysyin tässä viisivuotiaalta erään musisointihetken päätteeksi, että olisiko hän halukas aloittamaan opettelemaan jonkun instrumentin soittamista ihan musiikkikoulussa. Lapsi vastasi, että kyllä hän voisikin, mutta haluaa miettiä soitinta. Hän todellakin pohti tätä asiaa, ja jonkin ajan kuluttua tuli kertomaan, että äiti nyt olen keksinyt mitä voisin mennä opettelemaan sinne musiikkikouluun, ja jatkoi oivalluksen jakamista innostuneena: - Triangelia!  

Okei..

P.S. Kuka muuten muistaa tuon otsikon laulun? Alle 30 tai melkeinpä 40 -vuotiaat, turha edes yrittää muistella. God, I'm old.

Suosikit