Hetkiä mummolaviikonlopusta

Kisu ja serkukset

Vietimme mukavan, oikein kunnolla kevään ekan lämpimän viikonlopun mummolassa. Ideana oli vähän autella Ukkia, ja tyhjennellä kaappeja pääasiassa omista, ikivanhoista tavaroista, joita ei oltu heitetty pois lupaa kysymättä. Teinikalenterit OMG. 

Ukki a.k.a isä ja täti a.k.a sisko laittoivat kunnolla tuulemaan ja pesivät ikkunatkin ulkoa ja sisältä. Mikä ihana valo! Puhtaat ikkunat - love, love! Minä pääasiassa kannoin puolitoistavuotiasta, joka välittömästi alkoi huutoprotestoimaan, mikäli ei saanut olla sylissäni tai muuten vaan läheisyydessä. Ei puhettakaan, että minusta olisi ollut muuta hyötyä mummolassa, kun viihtyä lasten kanssa. Olipa rankkaa. Ei siis ollut. Toisten huhkiessa kaikkea mahdollista, me kävimme lasten kanssa kävelyllä mm. toivomuskaivolla. 

 

Serkukset toivomuskaivolla

Lapset huhuilivat kaivoon toiveen: Kunpa emme riitelisi yhtään tällä reissulla. Voi ihanuudet. No riitelikö ne? Ihan saletisti. Vähän väliä jotain nahinaa oli käynnissä. Milloin joku kaatui nurin, milloin joku keinui liian kauan vauvakeinussa, milloin mitäkin. Nyt sitä taas huokaillaan, miten ikävä on. 

Ihan parhaat serkukset

Kaikki tytöt olivat sonnustautuneet oikein varustein mahtavan kevätsäähään. Mummolan pelloilla näkyi uutta ja vanhaa Reimaa, uutta Racoonia ja vanhaa PoPia. Meidän tytöillä oli uudet Reiman vk-hanskat ekaa kertaa käytössä. Illalla kävimme vielä keinumassa ja vähän kävelemässä ulkona mittarin näyttäessä +3, niin olin ihan varma, että sormet ovat kylmät sen reissun jäljiltä, vaan vielä mitä. Hyvin pysyivät lämpimänä, tosin ei niitä käsiä lätäköissä uitettu tuolla reissulla. Testit jatkuvat siis. Huomio: Pivo-hansikkaat ovat koossa 2, ja ovat tosi reilua mitoitusta. Viisivuotias kuitenkin haluaa näitä pitää, ja kun onnistuu hommat ulkona, niin pitäköön, eikä meillä ollut muita vedenpitäviä hanskoja mukana, niin näillä mentiin, eikä ne vauhtia ainakaan hiljentäneet.

Kaikkiin polviin tarttui merkistä riippumatta yhtä hyvin multa ja rapa, kun joku selästä vähän taputti. Puolitoistavuotias totesi aina kaatuessaan: Huppitta. Ihan samaa huumoria näiltä isommilta ihanuuksilta ei joka muksahdukseen löytynyt. Voi että, sanon minä.

Ukkikin houkuteltiin toivomuskaivolle kesken askareiden.

Puolitoistavuotias nukahti autoon yleensä juuri kun saavuimme mummolan pihaan...

Mummolassa!

...tai juuri kun saavuimme kotiin. Ei kai sitä kukaan neljän tunnin junamatkalla nuku, ei kai? 
 

Kotona!