Äitimonstezilla filosofoi

kuva: täältä

Huonot yöt eivät vaan sovi minulle. Ei sitten yhtään. Puolitoistavuotias herätti noin kolmesataa kertaa käskien minua kiukkuisena HEIKKIMÄÄN! No ei lähetä klo 02.12 heikkimään. Eikä klo 2.56. Äiti sain imakan potkun päähänsä kiitokseksi. IIhan joka kerta, kun kieltäydyin ehdotuksesta.

Viisivuotias itki lohduttomasti (rajut sokerilaskut eilisestä) heti herättyään, ettei halua päiväkotiin. Katsoin kelloa (miten se on jo noin paljon!) eikä minulta herunut yhtään sympatiaa. Ei yhtään. Täysin kylmänä ihmisenä vaan kiskoin itseeni kuumaa kahvia ja käskin lopettaa vinkumisen sekä pukea tai sitten soitetaan, ettet lähde retkelle. Jos mahdollista huuto senkun yltyi. Kynnyskysymykseksi nousi jälleen päiväkodin lepohetki, johon lapsi ei haluaisi osallistua. Kun en muuta keksinyt, totesin palaneella suullani, että Semmoista se kuule elämä on. Täytyy joskus tehdä juttuja, joista ei niin välitä. Äitin pitää siivota ja sinun levätä vähän aikaa. Ei saata huvittaa pätkääkään, mutta niin se vaan menee. Tämä ei lohduttanut yhtään.

Nyt onkin sitten ne huonot fiilikset päällä, ja ihan ansaitusti. Mitäs piti olla niin tyhmä äiti. Siivoomaan siitä.