Meidän pienin puheautomaatti

Ihana kesätuumailija (psst. Bobo Chosesin mekko Busstopin alesta!)

"Voi vissi", hän sanoo, jos jokin asia ei onnistu. Hän sanoo myös "pelottaa kamalasti" ja alkaa itkeä tekoitkua, jos täytyy esim. syödä äidin laittamaa ruokaa. Hih. No ei oikeesti, vaan silloin, kun jokin asia mietityttää. Äitin ruoalle hän nopeasti toteaa: "Ei tykkää tättä." Onneksi ei läheskään aina kuitenkaan. Kun lapsi haluaa jotain, hän tokaisee napakasti: "Havuan. Anna jo, anna!" Kun kysyn, miten pyydetään kauniisti, lapsi sanoo pehmeällä, mutta päättäväisellä äänellä: "Saisin." Ruokailun päätyttyä hän ilmoittaa: "Syönyt. Kiitos pajjon!" Lapsi myös kertoo asioista kysymällä ja toteamalla: "Aavaa mitä? Kaatui. Ei haittaa!" Yleensä maito.

Tämä meidän pienin, tämä meidän ihana, tämä meidän niin rakas, juttelee kaikenlaisia, siis ihan kaikenlaisia asioita. Ihan koko ajan. Uskallan väittää, että sanavarasto on erittäin laaja, ja jotenkin ihan varkain on tähän tultu. Tilastoja kun laitetaan mukaan, niin kaksi vuotta ikää täyttyy syyskuun lopussa, ja jatkuvaa puhetta on kuulunut tässä osoitteessa oikeastaan jo reilun vuoden iästä, mutta se, että kaikki puhetuotanto on täysin ymmärrettävää - myös perheen ulkopuolisten korvissa - on tämän kesän satoa. 

Lapsi reagoi asioihin - empaattisestikin tilanteen vaatiessa, kuten "voi että, ei hätää, äiti tulee ihan kohta", kun pieni vauvaserkku itki. Konfliktitilanteissa - liittyy useimmiten pukemiseen, saamme kuulla hieman ristiriitaisen: "EIKYLLÄ!"

Puhelimella hän soittaa yleensä "ukillemaajitille" - melkoisen tehokasta, siinä on ukki ja täti samassa: "Mitä kuuluu? Ihan hyvin." Vessaan menijöitä lapsi opastaa: "Äkittä kunnolla."

Melkoisia yllätyksiäkin sieltä suusta pääsee. Mummolareissulla lapsi yllättäen sanoi: "Äiti, älää. Älä lyö." Kyllä siinä koko kahviseurue hiljeni, jollei jopa hätkähtänyt. Mieskin tivasi vielä kotona, mistä lapsi tuollaista on saanut päähänsä, et kai sinä.. Kamoon hei! En tiedä mistä, mutta toivon, ettei tuo toistu, vaikka nämä älä-jutut ovat sittemmin lisääntyneet: "Älä kasso äiti, älää." 

"Minä ite!"

Tämä ihana tyttö alkoi oikeastaan laulamaan ennen kuin juttelemaan. Tämän lauseen kuulette luultavimmin vuoden 2027 Idolsissa. Arvaa, laskinko laskimella. Repertuaariin kuuluu ne peruslastenlaulut, mutta myös esmes Robin ja Viileä Venla. Sillaa, sillaa, sillaa, sillaa, tää on makeeta ja tippaa. (Chillaa, mageeta, kliffaa). Robinin tuotantoa kuulimme eilen: voo-oo-ou fontsait ollien! ja voo-oo voo-oo luupilla mun koovissa! Tarvinneeko sanoa, että suurin suosikki on Titi-nalle. Tälläkin lapsella. Aargh! Laulut menevät myös oikein nuotilleen, joten mitään epäselvyyksiä esityksissä ei ole. Oletettavasti vieraiden edessä pyydämme lasta esittämään näitä lauluja, joista kiitoksiksi tulee hurjat aplodit ja me vaivoin pysymme halkeamatta ylpeydestä.

Tämä(kin) lapsi kasvaa ihan liian nopeasti. Tämä lapsi aloittaa päiväkodissa alle kuukauden päästä. En kestä. Hän kertoo: Päijjäkotiin. Minä hoitoon. Täysin tajuamatta mitä tämä oikeasti tarkoittaa. Iltaisin hän sanoo: Jakas äiti, unija, hyvää yötä. Iltarukouksen hän lukee laittamalla kädet ristiin rinnan päälle ja toteaa nopeasti "älä meitä koskaan heitä, aame!". Eipä siihen oikein muuta tarvitakaan. Snif, nyyh ja "voi että!"