Tunnisteet

Elämänhallintaa vuoristoradassa


Jos minä kirjoittaisin elämänhallintaoppaan, niin siellä lukisi, että käy vähintään kerran kesässä Lintsillä vuoristoradassa. Enkä yhtään nyt vitsaile tai senkään vertaa mitenkään halveeraa elämänhallintaoppaita, koska itsellenikin on kuluneen vuoden aikana kertynyt luettavaksi näitä vino pino. Voisikin pitää jonkun elämänhallintaopuskirjapiirin piakkoin.
 


 Mutta se vuoristorata... Siinä on jotain samaa kuin tässä oikeassa elämässä. Kävelet käytävää eteenpäin. Joskus tekisi mieli vaan pysähtyä, mutta jatkat kulkuasi, koska ei muutakaan voi. Jännittää, ihan hirvittää, välillä on ihan pimeää, sitten tunnelin päässä pilkottaa valoa, helpottaa ja huomaa, että selvisi. Sitten jatketaan jälleen kohti uutta vuoristorataa. Niin symbolisesti kuin myös ihan oikeasti - vuoristorata tekee hyvää mielelle ja sielulle. Mene.




Lintsillä oli vuoristoradan 62v synttärit, ja kyytiin pääsi lauantaina maksutta. Kävimme Miehen kanssa vuorotellen, vaikka olisimme päässeet yhdessäkin, kiitos Lintsin lastenhoitopalvelun. Hih.
Nämä kaunottaret jonottivat kanssani vuoristoradan jonossa.


Ostaisitko muuten mun elämänhallintaoppaan - all rights reserved tuohon vuoristoratavertaukseen? Tämä ei ole markkinointitutkimus. Vielä.


Tunnisteet:

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Huoh. Elämä on muutenkin sellaista syöksykierrettä, että ei enää vuoristorataa, kiitos. EI. Pikemminkin haluaisin saada mahdollisuuden hallita elämää ihan vaan tyytyväisenä oman sängynlaidalla istuen ja sängyn laidoista kiinni pitäen. Turha toive. OP
15. heinäkuuta 2013 klo 22.50
Riikka sanoi…
Vuoristorata on jotenkin hallittavissa, vaikka jarrumiehestähän sekin on kiinni. Elämä puolestaan on suuri mysteeri. Pidetään kiinni, ja toivotaan, että kaikki menee hyvin. :)
16. heinäkuuta 2013 klo 0.15
Hupulaiset/Sirkku sanoi…
No joo-o, vuoristorataapa hyvinkin. Elämänhallinta-oppaita en pysty lukea (kakomisääniä) mutta jos sinä sellaisen tekisit, lukisin oitis ja varmaan tykkäisin! ;)
16. heinäkuuta 2013 klo 12.58
Riikka sanoi…
Zirk: Sä oot vielä niin nuori, kato. No joo, itsekään en ennen tätä vuotta kokenut tarvetta näihin oppaisiin. Sittemmin kyllä, olen ihan etsinyt ja kaivannut opasta toisen perään, joka kertoisi minulle asioista, antaisi joitain vastauksia. Äidin kuolemaan liittyen olen kaivannut lukemista sekä omiin rimpuiluihini työhön palaamisessa sun muussa sätkyilyssä. Mielestäni olen hyötynyt lukemisesta tai ainakin on tuntunut hiukan paremmalta.

Omaa opustani valitettavasti joudut odottamaan ehkä melko kauan tai eihän sitä ikinä toisaalta tiedä. Mahtavaa kuitenkin, että yksi lukija löytyisi heti! <3
16. heinäkuuta 2013 klo 22.23
Hupulaiset/Sirkku sanoi…
Nooo mä olen ratkaissut tulevaisuusahdistuksen yms. Olemalla koko ajan menossa tukka putkella. Kotona lapset hoitaa loput, ettei ehdi velloa. Nyt kyllä tarttis ehkä siihenkin hommaan vähän aikaa. (Huokauksia ja silmien pyörittelyä) koska vellottavaa olis ihannkiitettävästi.

Tove Janssonin kesäkirjan olisin lukenut, jos olisin jaksanut. Se ei ole elämänhallintaopas, mutta haikeudessaan voisi sopia sinulle nyt. Suosittelen. <3 olen siis lukenut sen monesti ja se on mun lempikirja ihan kaikista kirjoista. Aikuisten kirja.

Halauksia surevalle. <3

Jään kuuntelemaan, miten Veikko uhkaa kakata Johanneksen päälle suihkussa. On tämä lapsellisen elämä mahtavaa, kun nuo riiviöt pitävät tolkuissa.
17. heinäkuuta 2013 klo 10.11
Lähetä kommentti

Suositut tekstit