Elämänhallintaa vuoristoradassa
Jos minä kirjoittaisin elämänhallintaoppaan, niin siellä lukisi, että käy vähintään kerran kesässä Lintsillä vuoristoradassa. Enkä yhtään nyt vitsaile tai senkään vertaa mitenkään halveeraa elämänhallintaoppaita, koska itsellenikin on kuluneen vuoden aikana kertynyt luettavaksi näitä vino pino. Voisikin pitää jonkun elämänhallintaopuskirjapiirin piakkoin.
Mutta se vuoristorata... Siinä on jotain samaa kuin tässä oikeassa elämässä. Kävelet käytävää eteenpäin. Joskus tekisi mieli vaan pysähtyä, mutta jatkat kulkuasi, koska ei muutakaan voi. Jännittää, ihan hirvittää, välillä on ihan pimeää, sitten tunnelin päässä pilkottaa valoa, helpottaa ja huomaa, että selvisi. Sitten jatketaan jälleen kohti uutta vuoristorataa. Niin symbolisesti kuin myös ihan oikeasti - vuoristorata tekee hyvää mielelle ja sielulle. Mene.
Lintsillä oli vuoristoradan 62v synttärit, ja kyytiin pääsi lauantaina maksutta. Kävimme Miehen kanssa vuorotellen, vaikka olisimme päässeet yhdessäkin, kiitos Lintsin lastenhoitopalvelun. Hih.
![]() |
Nämä kaunottaret jonottivat kanssani vuoristoradan jonossa. |
Kommentit
Omaa opustani valitettavasti joudut odottamaan ehkä melko kauan tai eihän sitä ikinä toisaalta tiedä. Mahtavaa kuitenkin, että yksi lukija löytyisi heti! <3
Tove Janssonin kesäkirjan olisin lukenut, jos olisin jaksanut. Se ei ole elämänhallintaopas, mutta haikeudessaan voisi sopia sinulle nyt. Suosittelen. <3 olen siis lukenut sen monesti ja se on mun lempikirja ihan kaikista kirjoista. Aikuisten kirja.
Halauksia surevalle. <3
Jään kuuntelemaan, miten Veikko uhkaa kakata Johanneksen päälle suihkussa. On tämä lapsellisen elämä mahtavaa, kun nuo riiviöt pitävät tolkuissa.