Viisivuotiaan tuumailuja ja kerrossänkypohdintoja
| kuva: täältä |
Esikoisemme oli haaveillut Monster high -nukesta, ja isänsä(!) antoi periksi ja osti tämän kyseenalaisen ihanuuden Tukholman-matkaltamme. Tähän tosin liittyi myös oma lupaus jostain special-palkinnosta lapsen tsempatessa ja hoitaessa erityisen hyvin pikkusiskoaan sekä myös minua potiessani kamalaa migreeniä muutama viikko sitten.
Nevertheless, nukella ei olla sen koommin leikitty, sillä lapsi pohdiskeli jo hyvin pian, että kyseessä ei taida ollakaan Lola, vaan Lakulaura (Draculaura). Tutkimme Monster High -nukkevalikoiman ja kerroimme, ettei Lolaa ole nukkena. Lakulaurahan on ihan Lolan näköinen. Ei vakuuttanut. Nukke on saanut retkottaa yliliikkuvien raajojensa kanssa huoneen nurkassa ihan rauhassa. Kysäisin tässä tyypilliseen syyllistävään sävyyni, että kun niin paljon tätä nukkea halusit, niin oletko sillä kertaakaan leikkinyt. Lapsi tokaisi minulle takaisin: No todellakin. Vartin välein! Siinäs kuulin. Ei paljon useammin varmaan pystyisikään.
Toinen oivallus liittyy perheemme nukkumisjärjestelyihin, jotka sanalla sanoen ovat haasteelliset. Tästä ei nyt enempää. Viisivuotias on kuitenkin ottanut jälleen tuntumaa omassa sängyssä nukkumiseen, mutta prinsessaharsoista ja äänisaduista sun muista huolimatta, nukkumaanmeno on hiukan hankalaa. Pari iltaa sitten hän totesi, että pikkusisko saa kyllä tulla minun sänkyyni nukkumaan, kun hänet on niin hyvin kasvatettu.
Pikkusiskohan ei ole nukkunut yhtään päivää eikä yötä omassa sängyssään, joten kenties jotain liikettä tulisi ajatella. Vakavasti ajatellen, onko teidän perheessä kerrossängyssä nukkuvia? Tai ylipäätään omissa sängyissä? Entä ihan omassa huoneessa? Joko tuommoinen vajaa parivuotias pysyisi ilman kaltereita sängyssä? Pohdittava asia on myös, uskaltautuuko viisivuotiaamme ylipäätään yläsänkyyn...
