Recovery

Viisivuotias tuo sisälle aina kukkia, joille hän juttelee.

Terveisiä voiton puolelta. Tämä päivä meni niin huonoissa merkeissä, että mietin jo mihin soitan. Aamupäivällä tunsin, että niinköhän on migreeni tulossa, ja nappasin särkylääkkeen. Ei hävinnyt tuntemukset mihinkään. Nappasin kohta uuden, jolloin migreeni oli jo päällä. Minulla migreenikohtaukset ovat rajuja, ja se tarkoittaa sitä, että olen täysin toimintakyvytön. Pystyn vaan makaamaan ja jos saan nukahdettua, hyvällä tuurilla migreeni menee ohi. Huonolla se jaksaa jyskyttää toispuoleisesti ajaen minut välillä voimaan pahoin ja sitten taas makuuasentoon. Mitä tapahtuu lapsiperheessä, jossa myös Mies sairastaa ajoittain migreeniä, ja se ajoitus sattuu juuri samalle päivälle? 

Tapahtuu se, että lapset hyvin pitkälti touhuavat omia juttuja, kuten syövät nälkäänsä Pågenin korvapuusteja ja bankku-kuttia (jugurttia) ja jälkkärinä Menthol kurkkupastilleja. Nuorempi onneksi kävi suunsa sisällön tyhjentämässä kädelleni, enkä pystynyt edes nousemaan  pesemään kättäni. Kolme imeskeltyä Mentholpastillia kourassa makasin olkkarin sohvalla yrittäen vaan jotenkin selvitä. Samaan aikaan vaivihkaa parvekkeelta kannetaan multaa vessan lavuaariin juuri sen verran, ettei se enää vedä. Keittiön alalaatikosta on tyhjennetty kolme paketillista servettejä ja leivinpaperit ympäriinsä. Viisivuotiaan vaatelipaston sisältö on myös inventoitu ympäri lattioita. Jossain vaiheessa puolitoistavuotias tuli silittämään kättäni ja sanoi anna meille enkeleitä. Mikä ihanuus.

Palasin joskus klo 19 jälkeen sen verran takaisin tähän maailmaan, että sain tehtyä mikropuuron pienemmälle, ja Dr.Oetkerin pitsan laitettua uuniin isommalle. Pieni söi puuronsa suurella ruokahalulla, isompi ei ihan yhtä hyvällä, mutta söi jotain kuitenkin. Halleluja mikroaaltouuni ja pakastepitsat. Tänään ei e-koodeja laskettu.

Myös Mies havahtui, kun oli lasten nukkumaanmenoaika, ja siinäpä sitten irroittelimme tatuvointeja tytöistä, joita siskokset oli liimailleet toisiinsa tarrakirjasta. Lupasin viisivuotiaalle jonkun erityiskiitoksen, kun niin hienosti hoiti siskoaan tänään, ja keksi tekemistä ihan itse, kun äitistä ei ollut mihinkään. Toivomus tuli kuin apteekin hyllyltä: Monster High-nukke. Kyllä neiti arvonsa tuntee. 

Kauppareissulla vielä ennen nukkumaanmenoa

Olen aina niin kiitollinen, kun migreenikohtaus alkaa helpottaa. Se on todellinen onnentunne. Tuntuu, että ihan mielellään siivoaa niitä pienten touhuajien kättentöitä, kun ei enää koske niin paljon. Onko muita migreenin uhreja? Onko hyviä vinkkejä kivun taltuttamiseen tai sen estämiseksi?