Vakavasti harkittavat asiat
Meille ei voi tulla ilmoittamatta, koska koti sekä allekirjoittanut ovat yleensä räjähtäneessä tilassa ja tilanteen korjaaminen vaatii valmisteluajan. Aina. Olen kuitenkin ajautunut umpikujaan, sillä olen ihan raivona, kun siivoan ja siivoan eikä se näy missään. Vannotan aina koko perhettä, että nyt ei sotketa, kun eikös ole mukavaa, kun on siistiä. Joojooäiti-anna-nyt-sitä-jäätelöö. KOSKAAN tämä sopimus ei ole pitänyt. Viimeistään seuraavana päivänä levitellään käsiä, että on taas tavarat hyrskyn ja myrskyn. Itse on vielä täysin kanveesissa edellisen päivän raadannasta, että ei vaan jaksa alkaa taas siivoamaan ja näin kierre on valmis.
Minä oikeasti haaveilen siivoojasta. Olen tämän nyt julkilausunut ja kunhan tämä kotiäiti-mode vaihtuu working mother-modeksi, niin tämä ylellisyys on vakavasti harkittavien asioiden listalla. Miksi siivojan hankkimista kuitenkin pidetään jotenkin huonona asiana? Ymmärrän, että omat vanhempani eivät esim. koskaan ymmärtäisi tällaista tekoa eikä muutenkaan sen polven porukka. Parilla ystävälläni käy siivooja ja he ovat ihan suht normaaleja tyyppejä. Noin niinku. :)
Koska tämä kotiäitijobi kuitenkin vielä jatkuu, niin toinen vakavasti harkittavien asioiden listalle laitettava asia on tämä:
kuva: stockmann.com
Asia on nyt ajankohtainen, koska Stockan Hullut Päivät tarjoaa tätä beautya pari sataa halvemmalla kuin normaalisti. Se on sairaan kallis silti. Minulla on kuitenkin tämä ihmeellinen tuntemus. Jos minulla olisi KitchenAid yleiskone, jotenkin vaan, kaikki kotiasiat sujuisivat täysin mutkattomasti. Meillä tuoksuisi aina kakut, pullat ja pitkot. Minä olisin aina hyväntuulinen ja hyräilevä.
Ihmeellistä on myös sellainen asia, että minä mietin (jo) tässä kohtaa, että mihin helvataan tuo vehe laitetaan? Yleensä tällaista asiaa pohditaan vasta jälkikäteen. Kävin nimittäin kerran keittiönpöytäostoksilla ja ostin ihan jumattoman kokoisen pöydän. Täyttä puuta. Mies kysyi, että olinko nyt oikeasti varma, että tajusin miten iso se oli. Juujuu. Minulle on sanottu myös, että avaruudellinen hahmotuskykyni on olematon. Höpsis, sanon minä.
Esillähän tuon kaunottaren kuuluu olla, mutta meille se ei mahdu esille eikä se mahdu myöskään kaappeihin, joista jo nyt putoaa aina jotain alas, kun sinne yrittää vielä survoa jotain lisää tai ottaa kattilaa ulos. Mainitsin Miehelle, että "Nyt Se on Hulluilla päivillä Se mun kone!" Mies sanoi kylmästi, että "Ei tule Sitä laitetta meille." Eikä muuta. Näissä tilanteissahan käy niin, että minä käyn itse hoitamassa asioita (viittaus keittiönpöytään) tai sitten annan periksi. Kyllä vaan. Joskus on viisasta antaa periksi, niin Mieskin kuvittelee omaavansa jonkinlaista valtaa perheen asioista päätettäessä, mutta todellisuudessa minä olen vain siirtänyt ko. asian totetusta. Voisikohan KitchenAidille rakentaa oman kaapin?
Minä oikeasti haaveilen siivoojasta. Olen tämän nyt julkilausunut ja kunhan tämä kotiäiti-mode vaihtuu working mother-modeksi, niin tämä ylellisyys on vakavasti harkittavien asioiden listalla. Miksi siivojan hankkimista kuitenkin pidetään jotenkin huonona asiana? Ymmärrän, että omat vanhempani eivät esim. koskaan ymmärtäisi tällaista tekoa eikä muutenkaan sen polven porukka. Parilla ystävälläni käy siivooja ja he ovat ihan suht normaaleja tyyppejä. Noin niinku. :)
Koska tämä kotiäitijobi kuitenkin vielä jatkuu, niin toinen vakavasti harkittavien asioiden listalle laitettava asia on tämä:
Asia on nyt ajankohtainen, koska Stockan Hullut Päivät tarjoaa tätä beautya pari sataa halvemmalla kuin normaalisti. Se on sairaan kallis silti. Minulla on kuitenkin tämä ihmeellinen tuntemus. Jos minulla olisi KitchenAid yleiskone, jotenkin vaan, kaikki kotiasiat sujuisivat täysin mutkattomasti. Meillä tuoksuisi aina kakut, pullat ja pitkot. Minä olisin aina hyväntuulinen ja hyräilevä.
Ihmeellistä on myös sellainen asia, että minä mietin (jo) tässä kohtaa, että mihin helvataan tuo vehe laitetaan? Yleensä tällaista asiaa pohditaan vasta jälkikäteen. Kävin nimittäin kerran keittiönpöytäostoksilla ja ostin ihan jumattoman kokoisen pöydän. Täyttä puuta. Mies kysyi, että olinko nyt oikeasti varma, että tajusin miten iso se oli. Juujuu. Minulle on sanottu myös, että avaruudellinen hahmotuskykyni on olematon. Höpsis, sanon minä.
Esillähän tuon kaunottaren kuuluu olla, mutta meille se ei mahdu esille eikä se mahdu myöskään kaappeihin, joista jo nyt putoaa aina jotain alas, kun sinne yrittää vielä survoa jotain lisää tai ottaa kattilaa ulos. Mainitsin Miehelle, että "Nyt Se on Hulluilla päivillä Se mun kone!" Mies sanoi kylmästi, että "Ei tule Sitä laitetta meille." Eikä muuta. Näissä tilanteissahan käy niin, että minä käyn itse hoitamassa asioita (viittaus keittiönpöytään) tai sitten annan periksi. Kyllä vaan. Joskus on viisasta antaa periksi, niin Mieskin kuvittelee omaavansa jonkinlaista valtaa perheen asioista päätettäessä, mutta todellisuudessa minä olen vain siirtänyt ko. asian totetusta. Voisikohan KitchenAidille rakentaa oman kaapin?
