Vauva harrastaa
kuva: favim.com
Terveisiä perhekerhosta! Kävimme tänään puolivuotiaan kanssa vauvojen lauluhetkessä neljävuotiaan ollessa kunnallisessa hoidossa. Tämä särähtää aina jonkun korvaan, mut eipä mennä siihen nyt. Tämä taisi olla puolivuotiaan kolmas kerta. Hän nautti loruista ja lauluista, ihmetteli muita vauvoja ja varmaan sitäkin, että äiti antoi pelkästään hänelle huomiota puoli tuntia yhteen putkeen.
Pikkusen on huonoo omatuntoa pukannut siitä, että puolivuotiasta ei ole kannettu harrastuksiin lähellekään siinä mittakaavassa mitä neljävuotiasta tuohon ikään mennessä. Neljävuotiaan kanssa kävimme heti kun laki salli (tuo mittari on 3kk, toteaa allekirjoittanut ko. lainvartija) muskarissa, babybailatinossa (nii-in ihan oikeesti), vauvahieronnassa (tänne voi mennä lain mukaan aiemminkin, koska se tekee taikoja, suosittelen!), Kukkuluuruu-kerhossa, vauvauinnissa ja Ilo liikkua -ryhmässä. Melkein henki loppui tuota listatessa.
Hello?? Piti olla ihan lukujärjestykseen merkitty nämä menot. Hirmu järkevää. Toisaalta kaikkea tehtiin, koska haluttiin (tarkasti ottaen, minä halusin), paitsi tuo bailatino oli kyllä ihan pakon sanelemaa. Mihinkään salille, kun ei vauvaa saanut roudata, niin tuo oli ainoa vähänkään jotain tehokasta urheilumuotoa muistuttava aktiviteetti. Voi peeveli, että mua risoo ihan tonnilla nää äiti-vauva venytykset ja huokailut. Heti, kun alkas äitillä vähän tuntua tehokkaalle (nyt-mä-kuolen -tuntemuksia ja tähän ei paljoo vaadita believe you me), niin heti onkin vauvan vuoro. Eeeeeei! Se olen MINÄ, joka haluan pienemmän takapuolen ja litteän vatsan, ees vähemmän löysemmän, kiitos. Ei minua kiinnosta jossain kuntopiirissä tunnin ohjelmasta puolta tuntia, saati varttia uhrata mihinkään vauvan käsien heiluttamiseen ylös-alas, sivulle ja ristiin. Se treeni on MINUA varten, ettekö tajua! Vauvoja varten on muuta ohjelmaa ihan yllin kyllin.
Tuossa bailatinossa muistan olleeni yleensä jossain tajunnan rajamailla, kun retuutin yläkäyrillä kasvanutta ihanaa vauvaani rintarepussa (BabyBjörn - bad motha) quick, quick, slown ja ottakaa-se-lantio-mukaan-samban/rumban/ihan--tu-sama-minkä tahtiin kolmen vartin verran. Joka kerta puristin hikeä vaatteistani vähintäänkin lammikollisen pukkarin lattialle ja ihmettelin joitakin muita äitejä, joilla ei edes puuterit kiiltäneet. Täähän me lopetettiin, kun vauva oli ihan paskana siitä, että olin niin omituinen siinä läähätyksessäni ja ilveilyssäni. Omasta mielestäni latinalaiset rytmit tulivat liian lujalla vauvan korviin enkä muutenkaan kestänyt semmosta tosi pirtsakkaa porukkaa aikaisin (klo 11) aamulla, että hei-hei cha-cha.
Kyllä se niin taitaa mennä muuallakin (ei kylläkään paremmissa piireissä), että ekalle lapselle pitää olla kaikenmaailman älynvirittimet, maitohapot ja vitamiinit. Kakkoset tai vähintäänkin kolmoset menee siinä sivussa (paremissakin piireissä), vähän ehkä huonon omantunnon siivittämänä ilman säännöllistä viikkoschedulia, mut semmosta se elämä on. Ei kaikkee jaksa veivata montaa kertaa. Useimmiten riittää, että selviää iltaan asti.*) Sekin on useimmiten saavutus.
*) näitä ajatuksia ei myöskään kannata kirjata ylös silloin, kun alkaa keittämään pastaa.
