Ulkoilua lasten kanssa
Ihana päivä oli lauantaina, vaikkakin kalsea tuuli puhalsi etenkin
Krunikassa, jonne suuntasimme neljäveen ja seiskakuun kanssa. Mies
ehdotti ratikkamatkaa, mutta minä puhisin ja totesin Miehelle reippaalla
tekis-hyvää-sunkin-lenkkeillä-äänellä, että me kyllä kävellään, on niin ihana ilma ja tulee tosi hyvä lenkki (about 2 km).
Astuttiin ulos ja suuntasin suoraan ratikkapysäkille. Siis ihan siks,
että kello oli jo niin paljon ja oli ihan tajuttoman kylmä. Kyllä siitä
Stockan kulmiltakin sai lenkkeillä ihan tarpeeksi Mariankadun Olkkariin.
kuva: http://www.theresesennerholtshop.se/
Olin jo aikaa sitten (tiedetään, tämä on jo toooosi vanha juttu) päättänyt metsästää tätä nykyistä tunne-elämää kuvaavan Sennerholtin printin, mutta ei sitä Olkkarissakaan ollut. Nyt se jotenkin on niin sopivalla tavalla osuva ja muistuttaa tästä oikeasti, varmasti elämäni parhaimmasta ajasta. Tiedustelen sitä just nyt Turuust Sisustuksen Koodista. Ans kattoo kui äiren käyp. Taisi karata tuo murrepelleily nyt jonnekin Laitilan suunnalle. Eikö sinnekään? Antakke antteks.
Olkkarista tein kuitenkin tosi hauskan löydön ja taidan jättää sen lojuskelemaan, jos saisin sen vaikka äitienpäiväkortiksi tai sitten en. Ihan mahtava kortti! (kuva napattu jääkaapin ovesta, joten mummot ota suurennuslasi käteen, jos ei nää silmällä.)
kuva: ikioma / Design: Lennart / Valtteri Mertalo
Kruunukirppuhan toimii samassa pytingissä ja yritinkin katsella siellä vähän, mutta se homma loppui lyhyeen, kuten aina, koska mua alkoi kutittamaan joka paikasta. Se on se kirpputori. Näytti nopealla silmäyksellä olevan tosi paljon laadukkaita vaatteita ja merkkejä (!). Silmä rekisteröi Marimekkoa, Po.Pia, Gantia, jne. jne. Kirpparilöytöjen tekeminen on jäänyt minulla tosi vähäiseksi, ihastelen niitä toisia, jotka löytävät kaikkia aarteita. Minulla ei ole siis mitään kirppiksiä vastaan, mutta mulla on vaan sellainen diagnoosi, että se kirpparin tuoksu ja ne vaateröykkiöt alkavat kutittamaan, vaikken olisi mihinkään koskenut. Kyllä minä tiijän, elä sano mittään. Murrekimara näköjään jatkuu, mutta mistä klassikosta onkaan tuo sitaatti poimittu?
Hipelöin Olkkarissa Lifefactoryn pulloja jälleen noin miljoonannen kerran ever, en vaan raaski ostaa molemmille tytöille niitä juomapulloiksi, en ees toiselle eikä semmoinen olis reilu peli muutenkaan. Jos niitä saa jollain alekoodilla jostain vähän edukkaammin, let me know. ;) Neljävuotias piirteli vielä ulkona pihaliiduilla ja sitten jatkettiin matkaa Espalle Marikulmaan. Sieltä kyselin anopin antamasta Titityy-mekosta 80 cm:stä, jotta seiskakuu saisi pitää sitä vielä elokuun helteillä, mutta ei sitä ole Helsingissä missään. 74 cm on nyt sopiva (ihme juttu, kun yleensä Marimekolla reilua kokoa), mutta eiköhän se rikoo veny sen verran, että se koko kesän menee tai sitten ei anneta sille niin paljon ruokaa. Hahhahhehheh.
kuva: marimekko.fi
Poikkesimme vielä Kluuvin Putiikki Rannalla-shoppiin ja hipelöin Peakin puuvillaista pipoa, värejä oli harmaa ja pinkki. Molemmat ihania, mutta jätin vielä mietintävaiheen päälle. Siellä sekosi sitten jo nelivuotiaskin, kun oli niiiin ihania kenkiä ja vaatteita. Sovituskoppi oli myös sopiva paikka leikkiä kauppaa. Samalla tenttasin myyjältä Swedish Hasbeenien mukavuutta ja kyllä se vaan on uskottava, kun eräs ortopediasiakaskin oli niitä kehunut. Fiilistelin Miehelle tätä, niin hän totesi jälleen tsemppaavasti, että niin varmasti. Myyjä olisi takuulla sanonut, että ne on ihan paskat jalassa. Miten muka nämä voisi olla huonot? Uskon myyjää.
kuva: swedishhasbeens.com
Putiikki Rannalla-shopissa huokailun päätteeksi ostin ihan just mulle sopivan tuotteen, kun oli kaiken lisäksi vaivaiset -60 % alessakin. Kyllä nyt mummon kelpaa pyyhkiä puuroa syöttötuolista.
kuva: viivus.fi
Kotimatkalla lauantain safkat & pöperöt meille valmisti nepalilainen ravintola Angaan. Äiti tykkää, että lapsellekin maistuu Saag Kukhuro ja etenkin naan-leipä. Kansainväliskasvatusta.
Merry go round. Välillä näin.
Olin jo aikaa sitten (tiedetään, tämä on jo toooosi vanha juttu) päättänyt metsästää tätä nykyistä tunne-elämää kuvaavan Sennerholtin printin, mutta ei sitä Olkkarissakaan ollut. Nyt se jotenkin on niin sopivalla tavalla osuva ja muistuttaa tästä oikeasti, varmasti elämäni parhaimmasta ajasta. Tiedustelen sitä just nyt Turuust Sisustuksen Koodista. Ans kattoo kui äiren käyp. Taisi karata tuo murrepelleily nyt jonnekin Laitilan suunnalle. Eikö sinnekään? Antakke antteks.
Olkkarista tein kuitenkin tosi hauskan löydön ja taidan jättää sen lojuskelemaan, jos saisin sen vaikka äitienpäiväkortiksi tai sitten en. Ihan mahtava kortti! (kuva napattu jääkaapin ovesta, joten mummot ota suurennuslasi käteen, jos ei nää silmällä.)
Kruunukirppuhan toimii samassa pytingissä ja yritinkin katsella siellä vähän, mutta se homma loppui lyhyeen, kuten aina, koska mua alkoi kutittamaan joka paikasta. Se on se kirpputori. Näytti nopealla silmäyksellä olevan tosi paljon laadukkaita vaatteita ja merkkejä (!). Silmä rekisteröi Marimekkoa, Po.Pia, Gantia, jne. jne. Kirpparilöytöjen tekeminen on jäänyt minulla tosi vähäiseksi, ihastelen niitä toisia, jotka löytävät kaikkia aarteita. Minulla ei ole siis mitään kirppiksiä vastaan, mutta mulla on vaan sellainen diagnoosi, että se kirpparin tuoksu ja ne vaateröykkiöt alkavat kutittamaan, vaikken olisi mihinkään koskenut. Kyllä minä tiijän, elä sano mittään. Murrekimara näköjään jatkuu, mutta mistä klassikosta onkaan tuo sitaatti poimittu?
Hipelöin Olkkarissa Lifefactoryn pulloja jälleen noin miljoonannen kerran ever, en vaan raaski ostaa molemmille tytöille niitä juomapulloiksi, en ees toiselle eikä semmoinen olis reilu peli muutenkaan. Jos niitä saa jollain alekoodilla jostain vähän edukkaammin, let me know. ;) Neljävuotias piirteli vielä ulkona pihaliiduilla ja sitten jatkettiin matkaa Espalle Marikulmaan. Sieltä kyselin anopin antamasta Titityy-mekosta 80 cm:stä, jotta seiskakuu saisi pitää sitä vielä elokuun helteillä, mutta ei sitä ole Helsingissä missään. 74 cm on nyt sopiva (ihme juttu, kun yleensä Marimekolla reilua kokoa), mutta eiköhän se rikoo veny sen verran, että se koko kesän menee tai sitten ei anneta sille niin paljon ruokaa. Hahhahhehheh.
Poikkesimme vielä Kluuvin Putiikki Rannalla-shoppiin ja hipelöin Peakin puuvillaista pipoa, värejä oli harmaa ja pinkki. Molemmat ihania, mutta jätin vielä mietintävaiheen päälle. Siellä sekosi sitten jo nelivuotiaskin, kun oli niiiin ihania kenkiä ja vaatteita. Sovituskoppi oli myös sopiva paikka leikkiä kauppaa. Samalla tenttasin myyjältä Swedish Hasbeenien mukavuutta ja kyllä se vaan on uskottava, kun eräs ortopediasiakaskin oli niitä kehunut. Fiilistelin Miehelle tätä, niin hän totesi jälleen tsemppaavasti, että niin varmasti. Myyjä olisi takuulla sanonut, että ne on ihan paskat jalassa. Miten muka nämä voisi olla huonot? Uskon myyjää.
Putiikki Rannalla-shopissa huokailun päätteeksi ostin ihan just mulle sopivan tuotteen, kun oli kaiken lisäksi vaivaiset -60 % alessakin. Kyllä nyt mummon kelpaa pyyhkiä puuroa syöttötuolista.
kuva: viivus.fi
Kotimatkalla lauantain safkat & pöperöt meille valmisti nepalilainen ravintola Angaan. Äiti tykkää, että lapsellekin maistuu Saag Kukhuro ja etenkin naan-leipä. Kansainväliskasvatusta.
Merry go round. Välillä näin.
