Iltapäivä
Järkyttävää naputusta Miehelle siitä miten minun pitää aina pyytää, että jotain tapahtuu. Mies katsoo ihmeissään, että kyllä hän tekee aina, kun vain pyytää. Ei tajua. On niin ärsyttävää olla aina pyytämässä, että voitko laittaa astiat, pyykit kaappeihin (tai tämän teen kyllä ihan itse ihan siitä syystä, että löydän vielä joskus nämä ko. vaatteet), järjestää tavaroita paikoilleen. Toteamus ei riitä vielä mihinkään: pyykit pitäs hakea pyykkituvalta. Vastaus tulee salamana: No hakekaapas te tytöt. Onko sellaisia miehiä, jotka olisivat tuohon vastanneet: Joo, minäpä kipaisen kulta ja haen vieltä kioskilta suklaata sulle kulta. Nuo kullittelut voi skipata, mutta on se kun aina pitää olla pyytämässä. Mies ei edelleenkään ymmärrä mitä oikein valitan.
Minun nalkutus oli täysin tuloksetonta ja alkoi väsyttää niin paljon, että lähdettiin ulos tyttöjen kanssa ja neljävee nappasi pyörän kevään ensimmäiselle ulkoilutukselle (potkulautaa potkitaan vielä sisällä, kunnes lapsi osaa sen pysäyttää muutoinkin kuin törmäämällä seinään).
Kotiin palattuamme päätin tehdäliian monta asiaa kerralla eli puolivuotiaalle omaa leipää - Kiitos Riie ohjeesta, meille toisille risotto con la broisku, plus les sämpylöitä. Sanomattakin selvää ettei kaikki mennyt ihan putkeen. Sämpylätaikinasta unohtui suola ja paistoin niitä vain 200 asteessa varmaankin tunnin, koska olin juuri puolivuotiaan leipäset noissa lukemissa paistanut, broiskut saivat toiselle puolelleen tyylikkään onyxin karsinogeenipäällysteen, mutta sain ne kuitenkin pelastettua syötäväksi (pelastustoimenpiteenä: rapsuttelu).
Neljävuotias oli niin poikki pyöräilystä, ettei edes jaksanut syödä ja puolivuotias kakisteli leipää kurkussaan, mutta Gill Rapley on todennut, että antaa kakistella, sitä se sormiruokailu on (tästä tulossa lisää myöhemmin). Huokaus.
Eräs ihanuus otti nokoset ulkoilureissulla eikä turhia jaksanut valittaa ja nalkuttaa, kuten eräs toinen henkilö.
Ulkona oli vielä tosi kylmä, vaikka ystävämme Aurinko jaksoikin olla seuranamme. Toppapuvut ovat nyt kuitenkin siirtyneet lepotilaan (siellä pyykkituvassahan ne huilailee), joten nyt vaan kesää kohti ihan kunnolla eikä mitään lumimyrskyjä enää, kiitos.
kuvat: ikiomat (ethän kopioi niitä, kiitos)
Minun nalkutus oli täysin tuloksetonta ja alkoi väsyttää niin paljon, että lähdettiin ulos tyttöjen kanssa ja neljävee nappasi pyörän kevään ensimmäiselle ulkoilutukselle (potkulautaa potkitaan vielä sisällä, kunnes lapsi osaa sen pysäyttää muutoinkin kuin törmäämällä seinään).
Kotiin palattuamme päätin tehdä
Neljävuotias oli niin poikki pyöräilystä, ettei edes jaksanut syödä ja puolivuotias kakisteli leipää kurkussaan, mutta Gill Rapley on todennut, että antaa kakistella, sitä se sormiruokailu on (tästä tulossa lisää myöhemmin). Huokaus.
Eräs ihanuus otti nokoset ulkoilureissulla eikä turhia jaksanut valittaa ja nalkuttaa, kuten eräs toinen henkilö.
Ulkona oli vielä tosi kylmä, vaikka ystävämme Aurinko jaksoikin olla seuranamme. Toppapuvut ovat nyt kuitenkin siirtyneet lepotilaan (siellä pyykkituvassahan ne huilailee), joten nyt vaan kesää kohti ihan kunnolla eikä mitään lumimyrskyjä enää, kiitos.
kuvat: ikiomat (ethän kopioi niitä, kiitos)
