Univormu
Paasasin tässä vastattain luovuttajista ja uhosin, ettei minusta saa moista tulla (sanoo eräs henkilö, jonka juurikasvu olisi saatava ensi tilassa kuriin, mutta ei meinaa kehdata edes kohdata kampaajaa, kulmakarvoja ei ole laitettu viime vuosiin, vuosikymmeniin) jne. jne. tms. tms. Sitä suuremmalla syyllä täytyy oikeasti alkaa panostamaan tähän hommaan.
Aloitan uusimalla univormuani alapäästä (muahhahha), jalkaosastolta. Syy miksi tarvitsen ylipäätään kotijalkineet on se, että en kestä, kun jalan alle liiskautuu keittiössä milloin mitäkin. Yleensä se on ruokaa, joka ei ole syöjiltään kestänyt pöydän tasolla. Puolivuotiaan aloittaessa syöntihommat, sitä ruokaa on huomattavat määrät odottamassa jalkapohjaani. Nykyiset jalkimet à la koti ovat nämä:
kuva: ikioma
Neljävuotiaalla tuossa kuvassa samat (tuolloin ikää vajaa kaks tai kolme), mutta nyt näillä tosi tyylikkäillä Ainoilla alkaa ikä jo painaa, niin uusien hankinta on edessä. Huomatkaa jalassa univormun tärkein osa - verkkarit, mutta ne on Gantit, niin kuin sillähän on hurjasti väliä. Ne on muuten pehvasta kuluneet melkein puhki, mutta vielä vaan pidetään. Loppuun asti. Se on se laatuasia miks näitä merkkivaatteita hankitaan. Aika säälittävää, en vaan saa niitä viskattua mäkeen, vaikka uudemmatkin on ja nekin on Gantit. Tietysti.
kuva: duetto.fi
Joulun jälkeen nämä olivat superalessa, mutta jäin miettimään, koska tuo kumipohja on aika kolho. Nää on jollain tapaa niin mummot, että siksihän näistä olin alunperin niin kiinnostunut.
kuva: modegallerien.se
Nämä ovat minusta ihanat, mutta puuro näiden pohjassa ei. Ei siis ehkä näitä. Näitä oli Stockalla joulun alla ihanan hempeitä vaaleanpunaisiakin, jotka laitoin eräälle ihanalle pukin konttiin.
Oiskohan nämä alla olevat sitten paremmat?
kuva: diytrade.com
Tosi hienot eikö? Mulla ei muuten toi Lyi Vittooni ole kolahtanut koskaan, musta se on jotenkin niin kulunut ja joka 14veelläkin on tuo veska kainalossa. Takuuaito tietty. Näin myös Karita Tykällä Vittoonin hoitolaukun. Ei siitä muuta. Takaisin jalkineasiaan.
Who am I kidding, näähän on kuin mulle tehdyt:
kuva: girleshoes.com
No ei oikeesti. Oikeesti ei oikeesti. Mistä siis hyvät kotijalkineet, vinkkejä otetaan vastaan.
Aloitan uusimalla univormuani alapäästä (muahhahha), jalkaosastolta. Syy miksi tarvitsen ylipäätään kotijalkineet on se, että en kestä, kun jalan alle liiskautuu keittiössä milloin mitäkin. Yleensä se on ruokaa, joka ei ole syöjiltään kestänyt pöydän tasolla. Puolivuotiaan aloittaessa syöntihommat, sitä ruokaa on huomattavat määrät odottamassa jalkapohjaani. Nykyiset jalkimet à la koti ovat nämä:
Neljävuotiaalla tuossa kuvassa samat (tuolloin ikää vajaa kaks tai kolme), mutta nyt näillä tosi tyylikkäillä Ainoilla alkaa ikä jo painaa, niin uusien hankinta on edessä. Huomatkaa jalassa univormun tärkein osa - verkkarit, mutta ne on Gantit, niin kuin sillähän on hurjasti väliä. Ne on muuten pehvasta kuluneet melkein puhki, mutta vielä vaan pidetään. Loppuun asti. Se on se laatuasia miks näitä merkkivaatteita hankitaan. Aika säälittävää, en vaan saa niitä viskattua mäkeen, vaikka uudemmatkin on ja nekin on Gantit. Tietysti.
Joulun jälkeen nämä olivat superalessa, mutta jäin miettimään, koska tuo kumipohja on aika kolho. Nää on jollain tapaa niin mummot, että siksihän näistä olin alunperin niin kiinnostunut.
Nämä ovat minusta ihanat, mutta puuro näiden pohjassa ei. Ei siis ehkä näitä. Näitä oli Stockalla joulun alla ihanan hempeitä vaaleanpunaisiakin, jotka laitoin eräälle ihanalle pukin konttiin.
Oiskohan nämä alla olevat sitten paremmat?
Tosi hienot eikö? Mulla ei muuten toi Lyi Vittooni ole kolahtanut koskaan, musta se on jotenkin niin kulunut ja joka 14veelläkin on tuo veska kainalossa. Takuuaito tietty. Näin myös Karita Tykällä Vittoonin hoitolaukun. Ei siitä muuta. Takaisin jalkineasiaan.
Who am I kidding, näähän on kuin mulle tehdyt:
No ei oikeesti. Oikeesti ei oikeesti. Mistä siis hyvät kotijalkineet, vinkkejä otetaan vastaan.
