Take Relax

Tapahtui tänään illalla: neljävee huristeli uudella potkulaudallaan pitkin huoneistoa ja muisti välillä puhjeta hysteeriseen itkuun ja huutoon, joka oli seurausta aiemmin päivällä saadusta rokotuksesta. Potkulauta haettiin Stockalta tänään palkintona neuvolakäynnistä. Niin juuri, palkintona.

Nelivuotistarkastus meni tosi hyvin noin muuten, kunnes kidutusvälineet kaivettiin esiin ja neula oli jo peräti reidessä asti ennen kuin lapsi tajusi mistä oli kysymys (tämä oli itsessään jo suuri saavutus ja onnittelen itseäni tästä näppäryydestä). Sen sijaan, että lapsi olisi ollut helpottunut, että se-mitä-tua-ikinä-tapahtui-meni-ohi-tosi-nopeasti, niin hän olikin tämän tapahtuman seurauksena erittäin pettynyt ja tunsi olonsa huijatuksi. No mahtavaa. Hän ei myöskään pidä enää neuvolantädistä eikä muuten suostu lähtemään lääkärintarkastukseenkaan aamulla (ihan helevetin aikaisin muuten), vaikka olen vannottanut ja luvannut karkkipäivää joka päiväksi, jos joku tarjoaisi uutta rokotetta. Vasta kuusivuotistarkastuksessa tulee seuraava rokote, yritän rauhoitella enkä mainitse ensi syksyn influenssapiikeistä mitään. Seuraavaksi lapsi ulvoo ettei halua kuusivuotiaanakaan rokotetta. On muuten tulossa erittäin mielenkiintoinen aamu. Looking forward.

Strategiani oli, että rokotuksesta etukäteen puhuminen ei olisi muuta kuin pilannut koko tarkastuksen ja sitä olisi jännätty viikkotolkulla eikä neuvolaan olisi päästy kirveelläkään. Lapsi ei kysynyt missään vaiheessa tuleeko rokotusta, joten en ole mielestäni valehdellut ja ollut huono ihminen. Miksi minulla on silti ihan Anneli Jäätteenmäki olo? Rokotus tuli yllätyksenä ja pyytämättä. Toistan yllätyksenä ja pyytämättä.

Migreeni hakkaa ohimossa, joten ystäväni sanoin nyt ei auta muu kuin take relax.