Ei se oo niin nugaata..

 kuvat: seppala.fi

Eikoo ihania nää Mira Malliuksen designit? Monet äidit ovat näitä hehkuttaneet ja kantaneet vauvoilleen enkä minä ole poikkeus. Kävin tänään Forumissa neljäveen ja seiskakuun (toinen lapsi ei ole enää puolivuotias) kanssa.

Olin liikkeellä luonnollisesti päiväuniaikaan, jotta ei menisi ainakaan helpoimman kaavan mukaan. Isompihan ei kotona nuku päikkäreitä (pk:ssa kyllä), mutta vahvasti näyttää siltä, ettei pienempikään. Takana jälleen hulinointiyö (hammas numéro dos (2) oli eilen ilmaantunut) ja vain 35 minsan aamupäiväunet. Voisi luulla, että klo 14 saattaisi jo väsyttää, mutta ei. Neljävee työnteli vaunuja päin hyllyjä ja ihmisiä, minä kivahtelin ja uhkailin as usual. Eiköhän sitten ollut niin, että molemmat jo ulvoo ja huutaa just sillä hetkellä, kun yritin päättää mitä ottaisin. Keräilin vaatteita melko ronskilla kädellä, olihan tänään myös Kelan palkkapäivä.

Halusin ehdottomasti tämän haalarin, vaikka mietin kokoa. Suurin oli 74 cm. Mittailin haalaria kehittyneellä silmälläni ja se näytti melko naftilta. Otin toisen samankokoisen ja kappas nehän olivat ihan reilusti eri kokoisia. Sama juttu oli yökkäreissä, toinen mitattava oli korkeintaan 62 cm, vaikka lappu väitti 74 cm:ksi. Meidän rettelöinnistä huolimatta (tai johtuen), myyjä lähti etsimään minulle varastosta toisia 74 cm kokoja, jospa niissäkin mitat heittäisivät, mutta ei niitä löytynyt. Mikäli seurakuntalaisistani tai satunnaisista piipahtajista löytyy muita ko. haalarin hankkineita, olisi kiva tietää minkä mittaisia teille on rantaunut. Meidän haalarin speksit tässä:

haara-nilkka 24 cm
hiha kainalosta 18,5 cm
olka-nilkka 63,5 cm

Seurueeni jäsenet olivat tässä kohtaa suurinpiirtein keskisormet pystyssä (molempien käsien), joten nappasin mukaani vain haalarin (sen, joka oli kaikista isoin) ja vaalean neuletakin. Harmaa on kyllä tosi kaunis myös. 80 cm hauska pingviinibody näytti tosi isolta, vaikka senkin olisin halunnut mukaan kesää varten. Täytyy käydä mittailemassa noita kokoja ajan kanssa (hahhahhahahahhhahha) tai joskus toiste.

Olin niin mielissäni menossa ostamaan Seppälän Baby vaatteita, ja niin iloinen suomalaisesta suunnittelijasta, vaikka ei tämä ole Seppälässä mikään uusi juttu. Olin melkein oikeasti pahoillani siitä, että newbornsarjan koot eivät meille enää riitä. Siellä on aivan ihania vaatteita. Ja orgaanista puuvillaa, kelatkee mammat, kelatkee!

Mallailin kotona haalaria seiskakuun päälle ja huomasin pesuohjeissa Made in China tekstin. Enää kokoerot eivät tuntuneetkaan miltään, koska mietin väkisinkin onko joku kolmevuotias ompelija Kiinassa joutunut arvailemaan minkä kokoinen jonkun fuckin' 74 cm neulehaalarin tulisi olla. Sentti sinne, toinen tänne, ei se oo enää niin nugaata.

Ajattelin, että jospa löytäisin kuitenkin helpottavan tiedon, että tuo Kiinan tehdas olisikin sellainen, jossa olisi edes suhteellisen hyvät työolot eikä siellä pienet kädet nappeja ompelisi, vaan kattia kanssa! 2007 tehty Eettinen pikamuoti juttu ei varsinaisesti mieltä kirkasta:

Seppälä noudattaa yhteiskuntavastuuasioissa emoyhtiönsä Stockmannin politiikkaa. Seppälällä on ohjelma haitallisten kemikaalien varalle, mutta listalta puuttuu muutamia keskeisiä kemikaaleja. Yrityksen ympäristöraportti ilmestyy osana Stockmannin vuosikertomusta. Raportissa ei mainita selkeitä ympäristötavoitteita eikä mikään riippumaton taho valvo raportin sisältöä.

Seppälä ei tarkista itse tehtaiden työoloja vaan tarkastukset tehdään eurooppalaisten kauppaketjujen laatiman BSCI-kriteeristön perusteella ja ainoastaan suurimpien tavarantoimittajien luona. Tarkastuksista kerrotaan tehtaille etukäteen, joten tehtaan johdolla on mahdollisuus valmistautua tarkastajien käynteihin. Kansainvälinen vaateteollisuuden työolojen parantamista ajava Clean Clothes Campaign on arvostellut BSCI-hanketta.
Seppälä ei kerro, keneen asiakkaan pitäisi ottaa yhteyttä, jos hän haluaa kysyä yrityksen yhteiskuntavastuusta. Viime vuonna ilmestyneessä Finnwatchin raportissa todetaan, että suomalaisyritykset eivät ole tottuneet vastaamaan kysymyksiin tuotteiden valmistusolosuhteista.

– Seppälään ja Stockmann-konserniin tulee vain noin kymmenen tuotteiden valmistusoloihin liittyvää kyselyä vuodessa sanoo Stockmannin tiedottaja Anna Bjarland.

Samaa todetaan vuotta myöhemmin (2008) myös toisaalla.
 
Eikä Seppälän omillakaan sivuilla mainita mitään eettistä. Kannattaskohan vähän satsata? No voi saamari ja perhana. Pitikin mennä mitään tutkimaan. Tieto lisää tuskaa, pätee niin moneen ja tiedän, että jos tässä olisi jotenkin hyvä ihminen, niin melko nakuna joutuisin kulkemaan. Se olisikin melkoinen ympäristöhaitta. Silti on tää niin pepusta. Eikä kyllä naurata yhtään, piti olla yhtä hehkutusta koko juttu!