Still Alive

Olo on kuin jyrän alle jääneellä. Silti täällä henki vielä pihisee. Pienet nukkuvat. Molemmat. Voisin vaikka vähän itkeä. Väsyttää ihan hulluna.

Olen oikeasti vahva ihminen, koska vietin melkein koko päivän Lastenmessuilla. En muista sieltä mitään muuta kun Titi-Riitan ja ne nallet, jotka asuvat meillä virkattuina versioina. Neljävuotiaan rakkaat.

Viime yönä ei nukuttu, koska neiti seiskakuu oli saanut kamalan flunssan ja nenä oli aivan tukossa. Melkoisesti risoi, kun ei maitohommista meinannut tulla mitään. Nyt makkarissa tuoksuu Venäjä. Raaka sipuli auttaa pientä nenää aukeamaan. Tekee mieli jouluaaton alkupaloja: pompannappeja, muikunmätiä, smetanaa, mustapippuria ja punasipulia. Ja Mummia tai käy myös musta Freixenet. Hirvee jano.

Olen traumatisoitunut niistä messuista enkä pysty minkäänlaiseen analyysiin siitä mistä mankelista tänään kuljettiin. En ostanut ilmeisesti mitään, mutta kaikenmaailman rojua kassi on täynnä. Sortteerataan myöhemmin.

Nyt ihan hiljaa aamuun asti.