Siivoo akka
Minen jaksa enää! Tänään oli kuuluisa Vauvala & Äitilä Ööyy kirppari ja täytyy sanoa, että vaikka sinänsä ihan hyvin käärin hilloa, niin eipä silti ole syytä tuuletella! Ihmisiä kävi noin kymmenen ja neljävuotiaan kanssa törötimme paikan päällä klo 10-14. En ollut kuin päässyt vasta ulos, kun jo ensimmäinen asiakas teki ekat kaupat. Heti perään tuli toinen, joka keräsi kasaan hirmu määrän pikkuvaatteita. Tinki vielä hirmu alet. Kaikki muuten tinki. Onko tää joku Turkki - teki mieli kysyä. En kysyny.
Sitten tuli toppi. Ketään ei käynyt varmaan pariin tuntiin, niin ehdimme hypätä ruutua ja piirrellä liiduilla. Mun omiakin vaatteita meni yllättävästi jokunen, kun kuvittelin, että niitä ei mene yhtään. Laitoinkin laatikon kylkeen melkoisen myyvän kuvauksen: Äitin rytkyt. Sää oli just sitä mitä illalla odotin, suuri ihme oli ettei kuitenkaan satanut. Ajattelin vielä aamulla positiivisesti, että lällää aurinkopa paistaa. Voitteko kuvitella, vetäsin ihan suojakertoimet naamaan! Maksaläiskien (God forbid) kanssa ei ole leikkimistä. Ai että mua ois naurattanut, jos ei ois paleltanut niin paljon. Tässä meren läheisyydessä tuuli helvetillisesti ja neljävuotiaskin totesi että aurinko on suuttunut meille. Niin taisi olla. Raahasin laatikot just takaisin vintille, mutta mietin menisikö mitään kaupaksi Hietsun torilla vai alanko laatimaan hutikka-myyntipuheita. Huoh. Minen jaksais.
Mies totesi ekana, kun tulimme viluissamme sisälle, vakiokyssärin mitä-ruokaa? jälkeen (onneksi alakerrassa on pizzeria), että rupeehan siivoomaan vai siivootko vasta huomenna? Mitämitämitä? Olin ajatellut käpertyä sohvalle viltin alle ja vaikka vähän nukahtaa. As if, mutta en ollut ajatellut ainakaan siivota. Mies siinä heitti noppaa itsekseen siivoaako keittiön vai neljävuotiaan huoneen. Siivosi lopulta molemmat, kun minä ihan hyvissä fiiliksissä imuroin ja pesin lattioita.
On varmaan jo käynyt ilmeisen selväksi, että siivoaminen on allekirjoittaneelle välttämätön pakko ja sit kun siihen puuhaan ruvetaan, on se ennen kaikkea välineurheilua. Aivan sama on liikuntakin, täytyy saada uudet Niket ennenkuin saliin päin edes vilkaistaan. Meillä ei tosiaan ole kodin pinnoille kloriittia näytetty, vaan rättiin ja pesuaineeseen tarttuminen riippuu - rätistä ja pesuaineesta. Onkohan muilla näin? Siivoaminen ei näin ollen ahdista ollenkaan niin paljon, ja tällä kertaa jopa vähän pidin siitä. Kuume on mitattu, not to worry.
Syy tähän löytyy siitä, kun pistäydyimme alkuviikosta Siivouskauppaan etsimään ratkaisua pikku kahviaccidenttini paikkaamiseen ja sain sieltä kokeiltavaksi muutaman tuotteen. Täytyy myöntää, että Siivouskaupassa en ihan ekana miettinyt itse siivoamista, vaan huokailin ihastuneena pesuaineiden, harjojen ja liinojen keskellä. Tuotteet olivat houkuttelevasti esillä, jopa lattianpesuliinojenkin luona taisin sanoa ai-että-on-ihana. Psycho.
Tänään imuroinnin sitten kuorrutti lattioiden pesu, johon käytin Methodin Squirt + Mop pesuainetta. Lattioiden pesu olikin paikallaan, koska seiskakuu alkoi pari päivää sitten konttaamaan. Apua.
Aika ajoin seiskakuu unohtaa istuvansa ja töksähtää sen seurauksena naamalleen lattialle. Itkun lakattua hän jää usein nuoleskelemaan lattiaa ja Siivouskaupasta vinkattiinkin, että eipä hätiä mitiä, mm. tämä lattianpesuaine on myrkytön (not to mention - ympäristöystävällinen. Me likes). Siis anti mennä vaan seiskakuu - makuina tässä sitruuna ja inkivääri, jotka muuten oikeasti tuoksuivat sopivan miedosti lattioita pestäessä. Ei tullu siis migreenikään tuoksuista.
Tarttuessani pesuaineeseen, etsin lantrausohjeita ja olin ihan pihalla, kun käskettiin vaan ruiskia menemään ja antamaan moppia päälle. Ei siis tarvinnut miettiä onko 20 litraa vettä nyt sankossa ja yks korkki myrkkyä niskassa. En ikinä ole jaksanut mittailla noita annoksia. Siksi varmaan meidän lattioissa on ollutpaljon joitakin tahroja, joita en ole ihan aina jaksanut hangata irti.. Tuskailin tämän urakan ainaisesta läsnäolosta myös Siivouskaupassa ja he totesivat, että pitää olla oikeat aineet ettei tartte hangata. Justjoo. Tänään tämä asia sitten suorastaan kristallisoitui minulle.*) Bloody hell. Lattioita ei oikeesti tarvinnut hangata. Squirt ja moppaus. Helppoa. Ulko-oven edessä heiluin vähän enemmän, mutta en kiroillut yhtään kertaa. Aika hyvin, mutta nyt aion kaatua petiin ja nukkua ihan oikeesti ja aamulla pitkään. Ihan oikeesti.
*) olenkin miettinyt missä yhteydessä MINÄ voisin käyttää "kristallisoitua"-verbiä. Hah. Nyt se löytyi.
Sitten tuli toppi. Ketään ei käynyt varmaan pariin tuntiin, niin ehdimme hypätä ruutua ja piirrellä liiduilla. Mun omiakin vaatteita meni yllättävästi jokunen, kun kuvittelin, että niitä ei mene yhtään. Laitoinkin laatikon kylkeen melkoisen myyvän kuvauksen: Äitin rytkyt. Sää oli just sitä mitä illalla odotin, suuri ihme oli ettei kuitenkaan satanut. Ajattelin vielä aamulla positiivisesti, että lällää aurinkopa paistaa. Voitteko kuvitella, vetäsin ihan suojakertoimet naamaan! Maksaläiskien (God forbid) kanssa ei ole leikkimistä. Ai että mua ois naurattanut, jos ei ois paleltanut niin paljon. Tässä meren läheisyydessä tuuli helvetillisesti ja neljävuotiaskin totesi että aurinko on suuttunut meille. Niin taisi olla. Raahasin laatikot just takaisin vintille, mutta mietin menisikö mitään kaupaksi Hietsun torilla vai alanko laatimaan hutikka-myyntipuheita. Huoh. Minen jaksais.
Mies totesi ekana, kun tulimme viluissamme sisälle, vakiokyssärin mitä-ruokaa? jälkeen (onneksi alakerrassa on pizzeria), että rupeehan siivoomaan vai siivootko vasta huomenna? Mitämitämitä? Olin ajatellut käpertyä sohvalle viltin alle ja vaikka vähän nukahtaa. As if, mutta en ollut ajatellut ainakaan siivota. Mies siinä heitti noppaa itsekseen siivoaako keittiön vai neljävuotiaan huoneen. Siivosi lopulta molemmat, kun minä ihan hyvissä fiiliksissä imuroin ja pesin lattioita.
On varmaan jo käynyt ilmeisen selväksi, että siivoaminen on allekirjoittaneelle välttämätön pakko ja sit kun siihen puuhaan ruvetaan, on se ennen kaikkea välineurheilua. Aivan sama on liikuntakin, täytyy saada uudet Niket ennenkuin saliin päin edes vilkaistaan. Meillä ei tosiaan ole kodin pinnoille kloriittia näytetty, vaan rättiin ja pesuaineeseen tarttuminen riippuu - rätistä ja pesuaineesta. Onkohan muilla näin? Siivoaminen ei näin ollen ahdista ollenkaan niin paljon, ja tällä kertaa jopa vähän pidin siitä. Kuume on mitattu, not to worry.
Syy tähän löytyy siitä, kun pistäydyimme alkuviikosta Siivouskauppaan etsimään ratkaisua pikku kahviaccidenttini paikkaamiseen ja sain sieltä kokeiltavaksi muutaman tuotteen. Täytyy myöntää, että Siivouskaupassa en ihan ekana miettinyt itse siivoamista, vaan huokailin ihastuneena pesuaineiden, harjojen ja liinojen keskellä. Tuotteet olivat houkuttelevasti esillä, jopa lattianpesuliinojenkin luona taisin sanoa ai-että-on-ihana. Psycho.
kuvat: Siivouskaupan Facebook
kuva: methodhome.com
Tarttuessani pesuaineeseen, etsin lantrausohjeita ja olin ihan pihalla, kun käskettiin vaan ruiskia menemään ja antamaan moppia päälle. Ei siis tarvinnut miettiä onko 20 litraa vettä nyt sankossa ja yks korkki myrkkyä niskassa. En ikinä ole jaksanut mittailla noita annoksia. Siksi varmaan meidän lattioissa on ollut
*) olenkin miettinyt missä yhteydessä MINÄ voisin käyttää "kristallisoitua"-verbiä. Hah. Nyt se löytyi.
