Kylillä
Ihania! Kukkia.*) En jatka tästä enempää, koska en kehtaa mennä kukkakauppaankaan osoittelemaan vitriiniin, että yks tommonen ja vaikka yks tommonen. Hävytön. En ole tästä pikkutiedonpuutteestani huudellut hirveesti. Ymmärrettävästi. Näitä joka tapauksessa näkyi Pohjois-Helsingissä Tapanilan raitilla, jossa viihdyimme sunnuntaipäivänä Mosa herää tapahtumassa. Rakastan sitä kylätunnelmaa ja ah! niitä mansardikattoja!
No se siitä haaveilusta sitten. Me ei muuteta omakotitaloon, koska minusta ei ole niiden likakaivojen ronkkijaksi, äläkä kysy enempää. Sanotaanko näin, että se olen minä meidän perheessä, joka vaihdan sulakkeet ja lamput. Kyllähän se Mieskin, mutta on parempi, että minä hoidan semmoiset sähköhommat, jos joku hoitaa. Rivari on harkinnassa, mutta muutto Helsingin keskustasta vielä vaatii vähän totuttelua. Mies sanoisi, että mee ekaks töihin.
Meille maistui vohvelit, simat, metrilakut ja ihana keväinen ilma.
kuvat: ikiomia, ethän kopioi, kiitos
Ihmettelin junassa takaisin kotiin päin miksi tuntuu siltä kuin verkkokalvot irtoaisivat. Voi sanonko mikä kevät? En sano, mutta silmiä alkoi kutittamaan tuossa puuidyllissä niin maan perusteellisesti. Silmät hankasin aivan verille eikä ole tähän päivään loppunut kutka. Otanko lääkkeen vaiko enkö ota? Tätä on tässä arvailtu ja aina kun olen ottamassa älä-ota-jos-imetät-antihistamiinia, alkaa vähän helpottaa. Hullua. Hain tänään tablettien kaveriksi silmätippoja, joita en ole myöskään vielä laittanut, koska kutina ei ole mahdoton. Siinä ne katselevat paketit, että täällä ois apua, mikset ota. Nenä on kipeä ja tukossa, mutta sitä voi huuhdella nenäkannulla.
Täytyy sanoa, että kyllä voi jonkin verran ottaa kupoliin, että näin vanhuusiässä iskee kaikenmaailman allergiat! Neljävuotiasta odottaessani alkoivat omenat kutittamaan käsiä, kitalakea ja silmiä. En voi edes koskea raakoihin omenoihin, saati luumuihin, päärynöihin tai kiiveihin. Ties mitä vielä on, mitä ei pysty syömään enää koskaan. Tuo siitepölynpaska minua ihan otattelee enemmänkin. Miten tästä voi mihinkään rivariin muuttaa ikinä jonnekin koivujen katveeseen?
Seiskakuulla sopivasti illalla iholle oli ilmestynyt nokkosihottuman näköisiä laikkuja, jotka tänään olivat pieniä näppyjä. Vauvarokkoa? Ei? Siitepölyallergia? Toivottavasti ei. Argh. Neljävuotiaan atooppista ihoa on katsottu nyt joulukuusta. Onko taustalla ruoka-aineallergia? Ei tiedetä. Kesä kertoo, sanoo lääkärit. Asia (epä)selvä.
Jäin haaveilemaan Mosan kirpparimeiningeistä eilen ja kuinka yllättäen - tänään sain tietää Jarnan blogista, että lauantaina saan kuin saankin omat kirpparit ja ihan omilla kulmilla! Huikeeta! Siivouspäivänä kuka vaan voi pistää oman putiikin pystyy lähes mihin vaan kadunkulmaan. Onko ihan parhautta? Kyllä. Mies alkoi selvästi hiukan kiristellä, kun tuo vaateröykkiö olkkarin nurkassa ei ole siirtynyt hutikkaan, vaikka niin lupasin jokunen
kuva: nyt.fi
*) no okei, sinivuokkoja?
