Karannut pallo ja muita vapputarinoita

Vappuiltaa god afton, 

meillä ei tänä vuonna kuplivat poksuneet muuta kuin mitä nyt käynyt sima teki. Munkit ja sima ostettiin työpaikkaruokalasta, mutta nakit keitin itse. Lapset tahtoivat tehdä iskälle ylläriksi piknikin olkkariin ja sehän me tehtiin. 

Vappupäivän sää oli mitä mainioin ja me parkkeerasimme Kaivariin kahville. Me ei olla Ulliksen vakiovappuilijoita, joten nyt vain nautittiin siitä, että aurinko paistoi ja jätski maistui hyvältä.

Lapset saivat tietysti vappupallot ja se olin minä, joka kehotin heitä ottamaan pallot mukaansa vappukävelylle, vaikka esikoinen vastustelikin. Siinä kävi sitten niin, että onnistuin katkaisemaan johonkin random pylvääseen esikoisen pallon narun ja sinne meni Furbyt taivaan tuuliin. Voi surkeus. Lupasin lapselle uuden pallon kuitenkin samaan aikaan kyseenalaistaen, onko se välttämätöntä, kun se vain killuu siellä huoneen katossa ilman mitään virkaa ja vappu on huomenna jo ohi. Surkea lapsi katsoi minua kuin jotain hirvitystä - ihan oikeutetusti - mutta teki samalla pari laskutoimitusta päässään ja sanoi, että okei, hän ei tarvitse uutta vappupalloa, vaan ottaa mieluummin Schleichin hevoskuljetusauton. Se on niin fiksu.

Ylioppilas olisi ehkä pärjännyt pienemmilläkin denierikertoimilla, mutta eipähän palanut sääret. Ylioppilaslakki 21 vuoden takaa kiristää. Se on se äly.

Ja jee, ensi viikolla juhlitaan helatorstaita. Tai oikeastaan vaikka sitä, että se on vapaapäivä. Jee, tästä kesä voi alkaa!