Jumppaa, jumppaa, jaksaa, ei jaksa, jaksaa
Iha vitu moni Pokemoni, monitoimi kondomi,
Shetlannin poni, megafoni
Toni, poni, Roni, Toni, saksofoni, aerosoli,
Johnny Depp, Deppin Johnny, Jeremyn Roni
Monitori, ori, kori, matofoni, Clyde & Bonnie,
poniponi, bonboni, onni, sonni
kymppitonni, silikoni, roll-oni, paperikori,
berberi, raparperi, berberi, aa
hormoni, mormoni, Flash Gordoni, Tomtomi, Cruisen Tomi.
Oujee. Kuinka monta treenihehkutusta oot lukenut tästä forumista viime viikkoina? Et montaa. Et yhtään. Oon vähän laiskotellut. En ole täysin lusmunnut, mutta sellaista kerta viikossa tahtia en ole viittinyt ihan hirveästi tuulettaa.
Mä en ole jaksanut lähteä mihinkään töiden päälle. Huonoa omaatuntoa olen potenut. Kuluttaako se mistään mitään? Tämän viikon saldot kaksi treenikertaa, huomenna yksi puolentunnin lounasvatsa ja viikonloppuna yksi pumppi tai body. Se on tälle viikolle tai mille viikolle tahansa ihan hyvä tahti. Näin soisi nyt vain olevan - ihan joka viikko. Vai kuinka monta kertaa viikossa sitä pitäisi treenata? Vedin kerran joka päivä treenit ja olin ihan tukossa. Sitä en suosittele. Viisi kertaa olisi unelma sitä unelmakehoa ajatellen, mutta sen saan unohtaa. Pullamasu on täällä jäädäkseen.
Mikä on se unelmakeho? En itse asiassa tiedä tarkalleen, ajattelen vain, että jos treenaisin enemmän, minulla voisi olla sellainen. Hei kamoon, jonkinlainen visio, joka voi olla täysin epärealistinenkin, sitä pittää olla ihmisen piässä.
Ostin eilen jälleen 4 kk treeniä jemmaan ja odotan kesälomaa, koska mä niin aloitan aamuni treenillä. Kysykääpä tästä juhannuksen jälkeen... Silti saan aina näitä inspiskicksejä ja mietin, miten hienoa on liikkua.
Minulla on jo selkeästi suosikkiohjaajat. Eräs on tosi tiukan treenin vetävä nuori, superhauska nainen. Tykkään sen huumorista paljon ja sen treeneistä, jotka ovat tosi tiukat. Toinen on sellainen noin tuhatvuotias todellinen teräsmummo, jonka tunnilla on hyvä fiilis ja reeni on rankka. Eräs kolmas jumppari nauratti minua viittaamalla puntteihin termillä "romut". kaks kol nel, nosta romut ylös. Ja siis ihan pokkana, tämän ei kuulunut naurattaa. Mun piti hihitellä vähän aikaa, väkisinkin romut käsissä alkoi naurattaa. Sitten on sellaisia ihan nuoria. Hyvät treenit kaikki vetävät, mutta sitä tyyppiä en kestä yhtään, että tehdään niin monimutkaiset koreografit että alkaa ihan suututtamaan. Näin on onneksi käynyt vain kerran.
Huomenna alkaa viikonloppu. On kaikkea menoa ja touhua, muistakaa Diana-puiston Design District Market ja Ravintolapäivä (seuraavan kerran vasta vuoden päästä).
Nyt meitsi kaatuu sänkyyn, jotta jaksaa treenata huomenna ja viikonloppuna. Sitä ennen ehdoton tsemppausbiisi.