Sushia ei vaan voi syödä liikaa


Otsikoin tämän tarinoinnin kysymyksellä voiko sushia syödä liikaa. Korjasin sen, mutta tähän voisi linkittää Hesarin jutun lasten tiedekysymyksistä voiko syödä niin, että vatsa repeää. Siihen tieteellinen vastaus muuten tässä. Piti ihan käydä äsken lukemassa vastaus nimittäin. Sushirakkauttani ei ole tässä blogissa pidetty piilossa. Minulla oli yksi sushiravintola yli kaiken, johon kannoin lapsilisät ja muut yhteiskunnan tuet (Kelan palkka kodinhoitamisesta), kunnes tajusin, että teen pian vararikon, pitihän lapsillekin ostaa ruokaa, niin ja tietysti vaatteita, etteivät ihan ilman tarvitse kulkea. Hekoti he.

Alkuvuodesta päätin, että nyt loppui se rahankantaminen ravintoloihin. Opettele akka tekemään sushit itse. Olin aiemmin täysin vakuuttunut, ettei siitä tule yhtään mitään, kiitos yritykseni, joka on päivätty reilut kymmenen vuotta takaperin (niitä susheja ei syöty), ja näin olisin tässä turaamisessa vain tuhlannut lisää rahaa.

Annankadulla Helsingissä on japanilainen kauppa Tokyokan, jonne kuitenkin astelin joskus vuoden alussa, ja kerroin, että nyt on kovat panokset pelissä, ja tälle annetaan vain yksi yritys. Sainkin myyjiltä hienoja vinkkejä mm. riisin, norin, soijan ja wasabin valintaan sekä riisin keittämiseen hyvät ohjeet. Älä mene nostelemaan kantta tai yhtään siihen hämmentämään! Tätä ei kyllä neuvottu siellä, mutta näin se vaan on.

Erikoisliikkeessä on kyllä kalliimpaa kuin perusruokakaupassa, mutta ei turhaan. Voin vakuuttaa, että esim. nori on oikeasti eri makuista, todella hyvänmakuista. Wasabikin on wasabia itseään, eikä keinotekoista, mitä se pitkälti ruokakaupoissa on. Toki lähes mistä vaan saa perussetin, ja ollaan me ostettu sushikamoja muualtakin, mutta ehdottomasti suosittelen ihka oikeita japanilaisia tuotteita, koska maku on - sanotaanko, että ihan just miun maun mukkaa. Eikä muuten häviä meidän sushit sille zuozikkisushiravintolalle, jossa meitä ei ole sitten vuoden vaihteen näkynyt. Mikä todellinen onni, ja ennenkaikkea säästö (!), että tässä hommassa onnistuttiin! 

Hietsun kauppahallista E. Eriksonilta hain tuoretta lohta ja ebejä eli katkaravun pyrstöjä nigirejä varten. Lohi aivan sulaa suuhun... Ruokakaupasta nappasin avokadon, paprikan, kurkun, purjon ja tonnikalan - en ole vielä ihan valmis maksamaan vihanneksista kauppahallin hintaa. Ehkä sitten, kun  olen taas töissä. Niin, jos joku minut palkkaa, kun arvostelin raskaanaolevien ja äitien syrjintää. Gulp.

Teemme sushia aina ihan tolkuttoman määrän. Ihan aina. Ei voi mukamas tehdä yhtään vähempää määrää. Läheskään kaikki ei mene, ja sushia syödään seuraavanakin päivänä. Olen tuntikaupalla aivan sushiövereissä. Kun olo alkaa hiukan helpottamaan, käyn nappaamassa vielä pari makia yöpalaksi. Ei oo tervettä tää, mutta ihan mielettömän hyvää.
  

Suosikit