Äiti ihan oikeesti
Lähdimme tänään tyttöjen kanssa kaupungille vähän humputtelemaan. Lanseerasin nimittäin tänään neljävuotiaalle - kenties huikeimman pedagogisen oivallukseni - rahaa säästöpossuun tai oikeammin norsuun, kunhan siivoaa tavaransa. Äläkä sano siellä, että pitää niitten pentujen siivota ihan ilmattekskin. Pitää, ei vaan toteudu meillä. Minä olen täysin valmis maksamaan siitä, että lelut ja vaatteet pysyisivät paremmin järjestyksessä. Ainakin silloin, jos lapsi muistaa itse pyytää ja tsemppimielessä. Sitä paitsi 5 senttiä on ihan yhtä hyvä kuin 2 euroa.
Tämän päivän uurastuksen jälkeen, neljävuotias tyhjensi säästöjään innoissaan, ja halusi lähteä ostoksille h-e-t-i. Hän ihan rallatteli kotona, ja totesi olevansa ihan jännittynyt. En uskaltanut kysyä, mitä lapsi oikein kuvitteli menevänsä ostamaan. Kukkaroon ladattiin tasan 10 euroa. Melko paljon, mutta eka kerta on eka kerta. Olkalaukku olalle ja matkaan.
Ratikkapysäkillä neljävuotias aloitti leikin, ja sanoi minulle yhtäkkiä Ai hei Riitta! Tämä tarkoittaa sitä, että leikimme, että tapaamme ulkona sattumoisin, ja minun roolini on esittää Riittaa Ti-ti nallesta. Niinpä, casting voisi olla jotain muutakin, mutta tässä pelissä roolia ei saa valita. Äitihän oli leikissä, vaikka ratikassa mietinkin, kuinka moni piti minua oikeasti Riittana lapsen istuessa käytävän toisella puolella ja kutsuessa minua kuuluvalla äänellä. Vastasin aina kuitenkin kuuliaasti.
Vähän ennen Stockan pysäkkiä neljävuotias kysyi missä Ti-ri vauva mahtaa olla? Vastasin siihen, että Ti-ri vauva nukkuu tässä vaunussa, näethän itsekin. Viittasin tällä nukkuvaan yksivuotiaaseen. Neljävuotias vilkaisi kanssamatkustajiin ja totesi edelleen kuuluvalla äänellä, että äiti, siinä on oikeasti minun pikkusisko, kai sinä sen tiedät. Minua alkoi naurattamaan ihan kamalasti, sillä neljävuotias oli jostain syystä tällä kertaa niin aidon hämmentynyt, vaikka olemme leikkineet tätä leikkiä monet kerrat. No kai minä nyt sen tiedän, en vaan saanut sanottua. En voinut lopettaa nauruani, ja huomasin toisten matkustajien pälyilevän kenties vähän huolestuneena toisiaan, että tiedänköhän varmasti, että rattaissa oleva lapsi ei ole oikeasti se Ti-ri vauva. Olisin ihan varmistanut tämän, mutta vedet sen kun valuivat silmistä, kun hekottelin täysin hullua tilannetta. Apua. Sai muuten olla viimeinen kerta, kun vastaan, jos minua Riitaksi puhutellaan. Sen siitä saa, kun lähtee lapsen leikkiin mukaan - julkisella paikalla.
P.S. 10 eurolla irtosi neljävuotiaan valitsemat kuusi (6) kimaltelevaa rusettipinniä, tuntematon määrä rahaa katutaiteilijoille ja kaksi (2) minimunkkia. Sitten tuli kukkaron pohja vastaan ja saatoimme lähteä takaisin kotiin.
