Marraskuisia mietteitä
Makkarin seinällä pisaroi. Liimaillessani tarrat sinne ensi kerran, en arvannut päätyväni filosofishenkisiin pohdintoihin vinksottavista seinätarroista. Minulle nuo tarrat näyttäytyvät kyynelinä ja symbolisoivat niin surumielisyyttä kuin toisaalta loputtomiin jatkuvaa syksyä.
Olen pohtinut useasti, pitäisikö tarrat vaihtaa jotenkin iloisempiin, mutta vielä ei ole sen aika. Kyyneleet ja pisarat ovat osa tätä kulkuamme, vaikka seinä hohtaisi tyhjyyttään. Sekin kertoisi omaa tarinaansa. Ei voi taas vain kuin huokaista, ja jatkaa kulkuaan. Tulisi edes lumi, olen aivan ihan liian kaamoksessa.
