Ajatuksia illaksi - lastensatuvinkki
Meillä luettiin tänään iltasaduksi Herra Sansibarin Eläintarha Muuttaa. Kauniisti kuvitettu kirja kertoo tarinan eläintarhan eläimistä, jotka olosuhteiden muuttuessa joutuvat etsimään itsellensä uuden kodin.
Tämä teos on Juho Heinolan kandityö taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta. Aluksi arvelin, että kyseessä olisi jokin opettavainen tarina erämaasta ja savanneista, josta äitikin oppii uutta, mutta ilokseni nyt ei tarvinnut arvailla eläimiä. Tai no, väitin sarvikuonoa aluksi elefantiksi, mutta siitä syytän hmmm.. nopeaa katsetta.
Kirja oli samalla hiukan surullinen, mutta kuitenkin oivaltavan iloinen tarina erilaisuudesta. Äitinä on suuri ilo seurata, kuinka lapset rakentavat syy-seuraus -yhteyksiä ja muita hienoja oivalluksia - kaksivuotias iloisesti havaiten, miten krokotiili nauraa hekottelee - se on selällään äiti kato! Hauskaa! Viisivuotias sydän sykkyrällään miettien, miten tuntuisikaan surulliselta, jos kaverit muuttaisivat pois. Kuitenkin sadun edetessä, tuleekin oivallus, että luopuminen ei ole aina surullista, vaan siitä, että kun toisella on hyvä olla, voi olla iloinen, eikä surullinen.
Minua itseäni alkoi hiukan itkettää (no yllätys?). Kirjassa on hieno tarina. Jokaisella on paikkansa, oma rauhansa.
Lisäksi kirja herätti viisivuotiaassa ajatuksia mm. Afrikasta ja piikkikasveista sekä muodista, joka kuitenkin lapsen mukaan liittyi Ranskaan, koska Ranskassa on aina muodikasta. Mistähän tämä on opittu?
Kirjassa on hauskana yksityiskohtana takasivulla kirjekuori, jossa on kivat yllärit! Herra Sansibarin Eläintarha Muuttaa on tutkimusmatka, jossa eläimet huomaavat keskinäiset eroavaisuutensa, mutta samalla pääsevät iloitsemaan jokaisen hahmon pääsemisestä itselleen sopivaan ympäristöön.
Kirjalla on omat sivunsa ja verkkokauppa täällä. Pukinkonttiin kiva vinkki!
*) kirja saatu Bloggarit Kiseleffissä -tapahtumasta.
