Kohteessa oltiin

kuva: desertvalleygifts.yolasite.com

Nyt on leiri kotiutunut ja voi kuinka meillä oli mukavaa. Matkahan sujui suurimmaksi osin miettien, miten huono olo voikaan olla, vaikka päällä ei ollutkaan mikään perinteinen vatsatauti. Eikä mikään muukaan mikä huonoa oloa voisi aiheuttaa. Vasta matkalla kotiin tunsin oloni jotakuinkin normaaliksi.*) Tietysti. 

Kaikesta huolimatta douze points menee erityisesti kasikuiselle. Apua miten hieno lapsi meillä on. Koko päivä Särkänniemessä eikä yhtään poikkipuolista äännettä. Myös neljävuotias saa erityisen kunniamaininnan. Neiti jaksoi koko reissun ajan olla iloisella mielellä, paitsi Särkänniemessä, kun äiti alkoi vähän kovistelemaan, että pitäskö nyt johonkin possujunaan mennä, äitikin tulee (pituusraja oli tosin 140cm, mutta olisin vaikka vähän koukistanut polvia mittalaitteessa). Koko perheellä oli tietenkin ne rannekkeet käsissä, mutta neljävuotias halusi yhtä karusellikäyntiä lukuunottamatta käydä niissä samoissa markettien euron laitteissa, jotka heiluvat eestaas minuutin kaks. Tietysti.

Olin äärimmäisen iloinen törmättyäni silhuetintekijään, sillä sellaista ei enää Lintsillä ole ollut vuosiin. Siskostani ja minusta on tehty samanlaiset ja ajattelin, että onpa ihana idea. Saimme sitten muistoksi molemmista tytöistämme kuvat, joissa näyttäisi olevan jotkut naapurin lapset. Silhuetit eivät ole pätkääkään meidän lasten näköiset! Ne ovat suorastaan hupaisat juuri sen takia. Onpahan hauska muisto!

Delfiininaario oli Särkänniemen parhain anti. Neljävuotias totesi napakasti, että nelivannehyppy oli ehdottomasti hienoin temppu. Wau. Muut napakympit olivat Eläinpuisto ja Angry Birds Land, josta puhuttiin taukoamatta jo viikkoja ennen tätä reissua. Ne kieputtimet olivat täysin sivuseikka.

Hattara kuului pakollisiin ostoksiin ja siitä neljävuotias maistoi yhden tupsun todetakseen sen maistuvan vähän oudolta. Äitiä ei tosin harmittanut, että hattara ei maistunut. Sokeriöverit iltajunassa eivät olisi olleet miun maun mukkaan muutenkaan.

Tavarat ovat jälleen hujan hajan ja pitkin ja poikin ympäri kotia. Ah, paluu arkeen on alkanut.


*) Niin siis siinä mittakaavassa mitä meikäläisen kohdalla voi odottaakaan. Hekoheko.