Nämä tunnit eivät riitä
Vai riittäisivätkö jos ei istuis tuskailemassa, että on vielä vaikka mitä tekemättä ja en kyllä enää jaksais, mutta pakko, koska aamulla ei ehdi eikä muutenkaan äly toimi.
Huomenna on juhlat. Kaukana. Pitkästä aikaa lakkiaiset, joihin emme olleet menossa, mutta sitten kuitenkin ja hoplaa, kylläpä tänään on juostu paikasta a ja b ja vielä tsetan kautta ööhön. Minen jaksa!
Viimeiset hulinoinnit oli Kampin Po.pissa, jossa en enää osannut päättää mitä tuliaisia serkut saavat. Päädyin - kuten aina - raitapaitoihin. Menin sinne kuitenkin varmana valinnasta, että nää mukaan ja kotiin pakkaamaan enkä ollut varautunut siihen, että ei ole kokoja. Semiromahdus. Ihmiset katsoivat, kun kasikuinen ja neljävuotias naureskelivat keskenään kellon ollessa lähellä sulkemisaikaa. Katsoivat paheksuen, miten tuohon aikaan voi olla kauppakeskuksessa. No minäpä kerron. Tänään on tehty mm. seuraavaa:
- käyty ostamassa äidille juhlavaatteet ja tässä tapauksessa vain housut, mutta kyllä niitä etsittiin. Ei uskoisi yksien valkoisten SIISTIEN farkkujen löytäminen olevan hankalaa Helsingin kokoisessa kaupuingissa. Kyllä vaan on. Tämä saga alkoi jo eilen ja päättyi tuolloin tuloksettomana. Arvatkaa, että tekisi mieli sanoa muuta rumasana, mutta koska ne löytyivät, niin en sano.
- dumpattu lapset Miehelle ja sujahdettu kylpytakkiin ja tohveleihin ja nautittu ihanasta Spa Pedikyyristä ja face-liftistä (kulmakarvat vahattu ja värjätty). Aah, ihana keikka.
- etsitty varpaisiin mätsäävää kynsilakkaa.
- etsitty jotain kivaa viemistä siskolle (kynsilakkaa - tosi kekseliästä).
- haettu ruokaa perheelle (en kerro mistä).
- ostettu eväitä huomista matkaa varten (eväät ovat reissun tärkein osa).
- silitetty vaatteita (homma kesken).
- pakattu tavaroita (homma kesken).
- lakattu kynnet fiksusti just ennen kuin lähdettiin Po.piin, että kuivavat sitten matkalla (tehokas ajankäytön suunnittelu). No siinä tapahtui sitten kaikenlaista lakkauksen ja ulospääsyn välissä, jotta joutunee vielä tekemään tämän homman uudelleen - jos jaksan.
Ja olen huomannut, että kun ei ole nukuttu, niin kaikki tuo on yhtä saamarin hikoilua. Tukka liiskassa ja naama elmukelmussa yks vetää maanisena ympäriinsä. Vois vähän relata, mut kun ei kerkii. Kello käyp. Hommat tekemättä. Minne on kadonnut se seesteinen, homma hallussa henkilö, joka tietää mitä tekee ja toimii. Se tyyppi on muuttanut täältä pois. Enkä ihmettele.
Huomenna on juhlat. Kaukana. Pitkästä aikaa lakkiaiset, joihin emme olleet menossa, mutta sitten kuitenkin ja hoplaa, kylläpä tänään on juostu paikasta a ja b ja vielä tsetan kautta ööhön. Minen jaksa!
Viimeiset hulinoinnit oli Kampin Po.pissa, jossa en enää osannut päättää mitä tuliaisia serkut saavat. Päädyin - kuten aina - raitapaitoihin. Menin sinne kuitenkin varmana valinnasta, että nää mukaan ja kotiin pakkaamaan enkä ollut varautunut siihen, että ei ole kokoja. Semiromahdus. Ihmiset katsoivat, kun kasikuinen ja neljävuotias naureskelivat keskenään kellon ollessa lähellä sulkemisaikaa. Katsoivat paheksuen, miten tuohon aikaan voi olla kauppakeskuksessa. No minäpä kerron. Tänään on tehty mm. seuraavaa:
- käyty ostamassa äidille juhlavaatteet ja tässä tapauksessa vain housut, mutta kyllä niitä etsittiin. Ei uskoisi yksien valkoisten SIISTIEN farkkujen löytäminen olevan hankalaa Helsingin kokoisessa kaupuingissa. Kyllä vaan on. Tämä saga alkoi jo eilen ja päättyi tuolloin tuloksettomana. Arvatkaa, että tekisi mieli sanoa muuta rumasana, mutta koska ne löytyivät, niin en sano.
- dumpattu lapset Miehelle ja sujahdettu kylpytakkiin ja tohveleihin ja nautittu ihanasta Spa Pedikyyristä ja face-liftistä (kulmakarvat vahattu ja värjätty). Aah, ihana keikka.
- etsitty varpaisiin mätsäävää kynsilakkaa.
- etsitty jotain kivaa viemistä siskolle (kynsilakkaa - tosi kekseliästä).
- haettu ruokaa perheelle (en kerro mistä).
- ostettu eväitä huomista matkaa varten (eväät ovat reissun tärkein osa).
- silitetty vaatteita (homma kesken).
- pakattu tavaroita (homma kesken).
- lakattu kynnet fiksusti just ennen kuin lähdettiin Po.piin, että kuivavat sitten matkalla (tehokas ajankäytön suunnittelu). No siinä tapahtui sitten kaikenlaista lakkauksen ja ulospääsyn välissä, jotta joutunee vielä tekemään tämän homman uudelleen - jos jaksan.
Ja olen huomannut, että kun ei ole nukuttu, niin kaikki tuo on yhtä saamarin hikoilua. Tukka liiskassa ja naama elmukelmussa yks vetää maanisena ympäriinsä. Vois vähän relata, mut kun ei kerkii. Kello käyp. Hommat tekemättä. Minne on kadonnut se seesteinen, homma hallussa henkilö, joka tietää mitä tekee ja toimii. Se tyyppi on muuttanut täältä pois. Enkä ihmettele.
