Boys n’ Girls

kuva: spinsucks.com

Kävimme tyttöjen kanssa moikkaamassa vanhoja (kihkihkih) ystäviä, joilla oli yhteensä neljä (4) kappaletta noin 2-4 -vuotiaita poikalapsia. Neljävuotiaamme tokaisi matkalla, että täällä haistaa pojille (angervopuskien kohdalla), kysyin miltäs ne pojat tuoksuu ja vastaus oli, että pojat haistaa rinkeliltä. Ihan hyvä. Odotin vastaukseksi jotain matoja tai ripulia.

Pojilla oli luonnollisesti jo omat sutinat päällä, kun saavuimme paikalle. Leikit jatkuivat lähes häiriintymättä pikamoikkausten jälkeenkin. Neljävuotias ei ollut moksiskaan, leluja riitti hänellekin.

Päivän mittaan neljävuotias ei päässyt tai ei varsinaisesti yrittänytkään päästä mukaan poikien leikkeihin, vaan viihtyi meidän aikuisten seurassa, omissa leikeissään tai kasikuisen kanssa. Sitä paitsi pojilla oli salainen kerho. Sinne ei ollut tytöillä asiaa. Got it. Nuorin pojista vajaa parivuotias tosin lipesi vähän väliä tästä kerhosta, koska hän oli kerrassaan ihastunut kasikuiseen. Voi ihanuutta.

Ulosmentyämme olin iloinen, kun neljävuotias houkutteli toista neljävuotiasta pelaamaan jalkapalloa. Poika ei ollut asiasta järin innostunut. Neljävuotias tokaisi, että mun äiti tulee sua kohta kutittamaan, jos et pelaa mun kanssa palloa. Poika vilkaisi epäuskoisesti suuntaani, eikä lähtenyt pelaamaan. Mulla ei ole minkäänlaista auktoriteettia. Ei edes kutitussellaista.

Kohta pihalla kuitenkin juostiin ja äidit myhäilivät tyytyväisinä. Niin ne vaan leikkivät vihdoinkin keskenään. Todellisuudessa pojat olivat päättäneet napata tytön ja ottaa hänet vangiksi. Neljävuotiaalle oli myös teroitettu, että pojat eivät vain tykkää tytöistä. Nothing personal. Minkäs sille sitten.