In the making of Elsa, Frozen - Teemasynttärit osa I
Kuinka moni toinen äiti huokaisee syvään, kun synttärikutsussa on jokin teema? Meillä on tammikuussa eskarilaisella ollut kolmet (3) synttärit. Kahdessa kolmesta oli teema. Ensimmäinen oli Frozen. Kutsussa toivottiin lasten pukeutuvan Frozen prinsessoiksi. Olin nähnyt Frozen Elsa ready-made asuja niin BR-lelussa kuin HM:ssä. Aiemmin. Lapsen niiden perään kaihoillessa olin tuhahtanut, että ei osteta tuollaisia, kun ei niillä ole käyttöä. Virhe.
Synttärit olivat huomenna, kun kiersin lounastauolla ympäri Helsinkiä todetakseni, ettei niitä puvunpeeveleitä saanut valmiina enää mistään. Jatkoin soittokierrosta töihin palattuani ja kuulin, että Myyrmäessä ehkä olisi ollut kokoa liian pieni, mutta niin epätoivoinen en ollut, että olisin suostunut tähän.
Ei jäänyt muuta kuin kävellä Eurokankaaseen, vaikka tunsin itseni ja näin ollen tiesin, että idea on äärimmäisen huono. Pyysin myyjää viemään minut niin lähelle Frozenia kuin suinkaan mahdollista huomioiden etten osaa ommella. Myyjä yritti opettaa minua kuinka ihan yksinkertainen mekko syntyisi. Hän ei käytä koskaan edes kaavoja. Viittasin kintaalla ja sanoin, että säästää sanansa, sillä yksinkertainen ja mekko eivät olleet toistensa summa, kun tekijä on minä.
Kaappasin mukaani reilusti glitterkangasta ja poistuin kangaskaupasta. Sain idean etsiä jostain lumihiutaleita tai jääkiteitä, joita ei missään alan liikkeissä, kuten askarteluliikkeissä ollut. Kirjakaupasta ne viimein löytyivät.
Juhlia edeltävän yön inspiroin. Toisin sanoen tuskailin. Nappasin tytön vanhan neuleboleron, johon aloin sommitella kimaltavaa kangasta viitaksi. Nuppineulat kiinni ja suuri haaste oli saada lanka neulansilmään aina sen irrotessa. Mulle-ei-tuu-moniteholasit-alle-nelikymppisenä. Mekoksi valikoitui tummansininen Lumoan Taimi, johon kiinnitin parilla pistolla jääkiteitä. Sama juttu tädin Pariisista tuomiin ihaniin korkkareihin. Kengät onnistuivat parhaiten, just sayin.
Niin ja kenkien koristelu tapahtui kaksipuolisilla valokuvatarroilla.
Mikä kuitenkin jännitti eniten, oli lapsen vastaanotto, joka oli tyytyväinen ja hiukan kyseenalaistava, oliko äiti oikeasti tehnyt kaiken tämän. Myhäilin tyytyväisenä sitä, että lapseni on ainakin kohtelias. Toki hän mainitsi, ettei hän ollut ihan samannäköinen kuin Elsa, mutta siihen minä, että tylsäähän se olisi, jos olisi ihan just identtinen. Joka tapauksessa tähän oli tyytyminen.
Synttäreille saavuttuamme, juhlavieraat kohahtivat ja katsoin seisovin silmin (valvoinhan myöhään ompeluhommissa), miten toiset lapset olivat pukeutuneet ihan perusmekkoihin. Missä oli Frozen-prinsessat? Synttärisankarikin oli päätynyt leopardikuvioiseen mekkoon. Vieraiden mielenkiinto tyttäreni glitterviittaa kohtaan oli niin suurta, että pyysin häntä riisumaan viitan - ensimmäisen leikin ajaksi.
Kyllä taas kannatti.
