Arki alkoi takkuillen

Hämäyskuva ei vastaa aamukahvitilannetta tänä aamuna

Hiivin aamun pimeydessä - huonosti nukutun yön jälkeen - näpsäyttämään levyn päälle illalla viisaasti valmiiksi laitetun mutteripannun alle ja hoidan tällinkiasiat alkuun kahvin valmistuessa samaan aikaan. Pesen kasvot, laitan kasvoveden, seerumit ja silmänympärykset. Keittiöstä ei kuulu vieläkään kahvin ruplatusta.

Nostan pannun pois levyltä. Se on kevyt. Siinä ei ole vettä. Unohdin illalla laittaa veden. 

Palaan kylppäriin harjaamaan hiuksia. Missähän mahtaa olla tämän perheen hiusharjat? Jokikinen? Sentään yksi löytyi. Hiuksia harjatessani yritän muistella, milloin olenkaan harjannut hiukset viimeksi. Jouluna mummolassa? Tapaninpäivänä anoppilassa? Onkohan harja siellä?

Kellertävä katuvalo valaisee pieneen kinoksen ulkona. Siellä on satanut yöllä lunta. Ihanaa! Vedän päälle pitkän untuvatoppiksen, Uggit jalkoihin ja samaa turkista käsiin. Astun pimeään arkeen. Vettä sataa. Kinoksia ei näy missään.

Parkkeeraan töissä kahvimaatin eteen. Painan Cafe Latte. Kuppiin valuu kuravettä.

Arki on.

Uusi yritys aamulla päiväkotitwistillä kolmen viikon tauon jälkeen. Sitten onneksi onkin kaksi päivää toipumisvapaata arjesta. Huh!