Isoja ajatuksia

kuva:
talesofaretromodernhousewife.blogspot.com

Mies on jälleen minigolfaamassa - eikun taitaa ollakin Tavastialla tänä iltana jossain kulttuuritapahtumassa. Totean lähes aina, kun hän vain ottaa ja lähtee virkistäytymään, että vähänkö minä lähden ensi viikonloppuna. Mies siihen, no lähe. Sitä toukokuista Pale-kakea lukuunottamatta en ole lähtenyt. EN VAAN JAKSA. Vähänkö on typerä tekosyy. Jaksaisin ihan saletisti, jos vaan lähtisin. Aion kyllä. Pian.

Nimittäin jonkinlainen tuulettautuminen tekisi varmasti oikeasti hyvää. Äitiyslomani päätyttyä heinäkuun helteillä (hahhahhahhah, helteillä, hahhahhah) olen ollut ikään kuin välitilassa. Siellä hoitovapaalla. En jaksa vääntää vitsiä tuosta vapaasta, se on jo niin kulunut juttu. Koko ajan päässä raksuttaa, mitä alkaisi tehdä, jotta ei olisi täysin Kelan armoilla. Minua ärsyttää yli kaiken olla Kelan armoilla, jos ei ole käynyt selväksi. En ole kuitenkaan vielä valmis lykkäämään 11kuista päiväkotiin, sillä meidän kotoilumme ei ole vielä päätöksessä. Aivan kuten neljävuotiaan kohdalla aikoinani, olen alkanut pohtimaan mahdollisia tulonlähteitä. 

Lotto on aina lotto, mutta sen varaan ei yksistään voi laskea. Esikoisen kanssa ollessani tässä tilanteessa, joogasin hulluna. Tuolloin kuvittelen alkavani joogaohjaajaksi. Tosta vaan. Olin siis ihan pro mielestäni, ja mietin tarvitsisiko just minun käydä vuoden tai parin mittaista ohjaajakoulutusta. Se kosahti siihen, kun ajattelin, että kai sitä sitten jonkun Diploman tarvitsee, jos joltain katkeaa takalihas tai joku kieli revähtää, niin voi todistaa, ettei ole ollut minkään puoskarin ohjauksessa.

Näin Design Marketilla jälleen niitä Coston hattuja, ja voitteko kuvitella, eräs päivä ihan melkein tosissani pohdin, että kaivan kerran käytetyn ompelukoneen komerosta (ompelin lakanan lapselle ja senkin ihan päin helvettiä) ja alan tekemään itse niitä lakkeja! Miten vaikeeta se nyt voisi olla? Tarina jatkuu, olin niin sekaisin, että selailin jopa kaavoja ja ohjeita netistä. Lisäksi tutkailin neljävuotiaan kaupasta ostettua lippistä laskien kuinka monesta palasta se hattuosa on tehty. Ihan pimeetä!

Mä niin tartten jotkut jurrit, että ajatukset leivän kannosta tähän osoitteeseen eivät olisi ihan tuota osastoa, että alan kuvitella osaavani ommella jotain perhanan lippalakkia, saati että tekisin siitä jonkun meidät elättävän bisneksen. Hyvä, etten ollut jo Eurokankaassa. 

Any ideas?

Suosikit