Brodeerattu viikon alku
On se luojan lykky, että tiedossa on vajaa viikko - sen verran tapahtumia jo yhdelle päivälle siunaantui. Minä se vaan olen alkanut raamatullisia termejä haalia turvakseni, kun IsoHerran kirosanojen ainainen viljely sieluani tärvelee (among other things). Herra IsoHerra koki tarpeelliseksi tuhrata 1,5 tuntia aamuiseen palaveriin (lue: unettavaan monologiin), josta ei seurannut edes mitään "laskutettavaa". Saatiin kyllä kuulla miten hän tekee nyt kaiken "laskutettavan työn" ja se väsyttää häntä, etenkin kun on koko ajan ihan zyrtekkipöhnässä. "Ei oo kiva." No ei varmaan ole niin, mutta eihän me kukaan muu osata tehdä hienoja valmennusohjelmia, joissa oivaltavina ja mahtavina symboleina ovat digitaalikello ja korvapari. Asiakaskin sanoi, että on vähän naivia laittaa korvat lauseen "Kuunteleminen on tärkeää" viereen. IsoHerran mielestä "asiakas ei tajunnut yhteyttä" ja korvapari jäi.
Sanoin vielä niistä antihistamiineista, kun niiden suuhun osumis hit ratio tuntuu olevan melko korkea, että ne on kolmiolääkkeitä eikä autolla saisi ajaa. Ei mitään vaikutusta. Totesi vain myöhemmin asiakkaan puhelua seuranneen kiroilun jälkeen, että "mä oon nyt sitten syyntakeeton enkä ota vastuuta tekemisistäni ja syy on perkeleen zyrtekin." Hienoa. Onneksi syy on joskus jonkun muunkin kuin minun! Ketähän sitten syytetään, kun tämä allergia-aika on ohi (siis joskus marraskuussa)?
Modifioin isolla kädellä erästä IsoHerran valmennuspohjaa, koska jos jo päivän ohjelmassa sanotaan, että "Aamupalakahvi ja Avaus", niin ei se oikein lähde. Mikä ihmeen aamupalakahvi? Sitten toisaalla kysymysmerkin eteen IsoH oli jostain kumman väläyksestä jättänyt tyhjän välin. Haloo ? Etsin kielioppikirjasta kohdan, josta sain tukea minun arvottomalle väitteelleni, että noin ei kyllä tehdä. IsoH suurehkon taiston jälkeen totesi, että no tän kerran saan korjata sen. Just. No tän kerran. Vitsit mikä myönnytys tässä jouduttiin nyt tekemään.
Palaverissa pojut saivat vähintään jännetupintulehduksen ja tenniskyynärpään ellei toisenkin, kun todellista työssä oppimista oli käynnissä. Minä istuin tyynesti ja visualisoin minne haluaisin matkustaa kesälomalla (milloin ikinä se alkaa). Palma on kyllä kiva. Miksei jonnekin Kreikkaankin? Nyt tarvitsee nimittäin big time löhöilyä, että selviää tervejärkisten kirjoihin. En voinut yrityksistäni huolimatta olla kuulematta, kun fläpit saivat selkäänsä todellisen markkinointistrategian. Mä oikeasti en tiedä mitään myynnistä ja markkinoinnista, kuten IsoH on pojuille minusta kertonut, mutta voi olla, että nyt eivät saaneet kiinni pojutkaan. "Siis tarjous sisään ja sit sen saa folou-apattua ja sit klousattua, jonka jälkeen positiointi, ankkurointi ja asemointi (eikö nämä ole jokseenkin toistensa synonyymejä?). Mutta se kiipointsi on differoituminen. Sitä meidän pitää jumpata." Ja housujen-kainaloon-kiskonta maneeri tähän kohtaan.
Ennen lounasta sain sikariboksista päähäni, kun IsoH arveli sillä liikkeellä tehostavansa kysymystään, että miten menee. En jättänyt vastaamatta, että "no kiitos ei enää niin hyvin, kun esimies käyttäytyy väkivaltaisesti". Seuraava liike oli raahata minut "valitsemaan meidän tiimille kesätakkia". Ei oo totta. Vaalean beige nuhrautunut clique nuttu miellytti IsoH:ta eniten ja "siihen saa kivasti brodeerattua meidän logon aika isolla tohon rintaan." EI, EI, EI, EI! Minä sain siis "valita" en mitään. Päätöstä ei kuitenkaan tehty vielä, vaan sain kantaa pojuille katalogeja selattavaksi. Raukat innoissaan merkkasivat sivuja, kunnes totesin, että "ihan turhaa te niitä merkkaatte, kun mitään ette saa kuitenkaan valita." Puudeli kivahti, ettei mun tartte niitä sitten katsoa. Minua ihan hymyilytti.
Erehdyin sitten sanomaan pojuille, että pitää mennä pilaamaan se rotsi sillä logolla, että eikö sitä voi vaikka jonnekin sisäpuolelle brodeerata. HN päätti ottaa harteilleen moraalisen viitan (brodeerauksin tietenkin): "Siis jos et aio pitää sitä takkia ollenkaan, niin sun pitää kyllä olla se sit ottamatta." Hei, onko sellainenkin vaihtoehto?
Sanoin vielä niistä antihistamiineista, kun niiden suuhun osumis hit ratio tuntuu olevan melko korkea, että ne on kolmiolääkkeitä eikä autolla saisi ajaa. Ei mitään vaikutusta. Totesi vain myöhemmin asiakkaan puhelua seuranneen kiroilun jälkeen, että "mä oon nyt sitten syyntakeeton enkä ota vastuuta tekemisistäni ja syy on perkeleen zyrtekin." Hienoa. Onneksi syy on joskus jonkun muunkin kuin minun! Ketähän sitten syytetään, kun tämä allergia-aika on ohi (siis joskus marraskuussa)?
Modifioin isolla kädellä erästä IsoHerran valmennuspohjaa, koska jos jo päivän ohjelmassa sanotaan, että "Aamupalakahvi ja Avaus", niin ei se oikein lähde. Mikä ihmeen aamupalakahvi? Sitten toisaalla kysymysmerkin eteen IsoH oli jostain kumman väläyksestä jättänyt tyhjän välin. Haloo ? Etsin kielioppikirjasta kohdan, josta sain tukea minun arvottomalle väitteelleni, että noin ei kyllä tehdä. IsoH suurehkon taiston jälkeen totesi, että no tän kerran saan korjata sen. Just. No tän kerran. Vitsit mikä myönnytys tässä jouduttiin nyt tekemään.
Palaverissa pojut saivat vähintään jännetupintulehduksen ja tenniskyynärpään ellei toisenkin, kun todellista työssä oppimista oli käynnissä. Minä istuin tyynesti ja visualisoin minne haluaisin matkustaa kesälomalla (milloin ikinä se alkaa). Palma on kyllä kiva. Miksei jonnekin Kreikkaankin? Nyt tarvitsee nimittäin big time löhöilyä, että selviää tervejärkisten kirjoihin. En voinut yrityksistäni huolimatta olla kuulematta, kun fläpit saivat selkäänsä todellisen markkinointistrategian. Mä oikeasti en tiedä mitään myynnistä ja markkinoinnista, kuten IsoH on pojuille minusta kertonut, mutta voi olla, että nyt eivät saaneet kiinni pojutkaan. "Siis tarjous sisään ja sit sen saa folou-apattua ja sit klousattua, jonka jälkeen positiointi, ankkurointi ja asemointi (eikö nämä ole jokseenkin toistensa synonyymejä?). Mutta se kiipointsi on differoituminen. Sitä meidän pitää jumpata." Ja housujen-kainaloon-kiskonta maneeri tähän kohtaan.
Ennen lounasta sain sikariboksista päähäni, kun IsoH arveli sillä liikkeellä tehostavansa kysymystään, että miten menee. En jättänyt vastaamatta, että "no kiitos ei enää niin hyvin, kun esimies käyttäytyy väkivaltaisesti". Seuraava liike oli raahata minut "valitsemaan meidän tiimille kesätakkia". Ei oo totta. Vaalean beige nuhrautunut clique nuttu miellytti IsoH:ta eniten ja "siihen saa kivasti brodeerattua meidän logon aika isolla tohon rintaan." EI, EI, EI, EI! Minä sain siis "valita" en mitään. Päätöstä ei kuitenkaan tehty vielä, vaan sain kantaa pojuille katalogeja selattavaksi. Raukat innoissaan merkkasivat sivuja, kunnes totesin, että "ihan turhaa te niitä merkkaatte, kun mitään ette saa kuitenkaan valita." Puudeli kivahti, ettei mun tartte niitä sitten katsoa. Minua ihan hymyilytti.
Erehdyin sitten sanomaan pojuille, että pitää mennä pilaamaan se rotsi sillä logolla, että eikö sitä voi vaikka jonnekin sisäpuolelle brodeerata. HN päätti ottaa harteilleen moraalisen viitan (brodeerauksin tietenkin): "Siis jos et aio pitää sitä takkia ollenkaan, niin sun pitää kyllä olla se sit ottamatta." Hei, onko sellainenkin vaihtoehto?
