Näin tullaan jouluun

Terveisiä leikkivaunusta. Matka jouluun on alkanut ja meitä on muitakin. Pidetään vaan hyvä henki yllä, niin hyvä tulee. Kanssamatkalainen juuri ohitti meidät kantaen isoa piparkakkutaloa. Ammattilainen, on ollut ennenkin aatonaaton junakyydissä, väitän. 


Joulushoppailut venyivät ihan sinne viime hetkeen, ihan eiliselle lounastauolle. Lasten toivelistat ovat päivittyneet ihan viime hetkille ja odottavat pääsyä halkopinoon, jotta tonttu ne vielä pukille toimittaa. Monien listojen haaste on siinä, että se ykköstoive (joka on Saksasta asti tilattu) on vaihtunut. Luin eilen artikkelin, että lapsille voi luvata villasukat ja kysyä väritoivetta, mutta ei sitten muuta. Minusta villasukat voi vaihtaa vaikka yhteen leluun, sillä itse metsästin villasukkia pukinkonttiin Tallinnoja myöten, mutta en onnistunut. Ei ole mikään helppo tehtävä.

Olo on ollut ihmeen raskas ja eilisen nopean leipälounaan jälkeen, vatsassa murisi kummasti. Uskon, että se on nälkä, enkä noteeraa huonon olon aaltoja. Olen fiksusti tänään lähtenyt matkaan vain lattepohjalla, jotta pysytään vaan siinä aallossa.

Jouluna olen kiitollinen siitä, että saamme olla yhdessä. Pysyä tolpillaan on toinen - sekään ei ole itsestäänselvyys. Joulun todellinen taika on siinä, että kaikesta hulinasta ja huiskeesta huolimatta ja erityisesti siitä johtuen (iso kiitos meidän Päätontulle - tiedätkukaolet) - se hetki, kun mummolan pihassa lepattaa  kynttilät, kaikki on saatu joulua viettämään, istutaan yhdessä joulupöytään maistelemaan herkullisia joulunmakuja. Nyt on muuten alkudrinkiksi trendikästä Glöetiä, joka on ollut jo pitkään ihan loppu kaikkialta, jotta autuaita olemme me, jotka sen skarpin kollegan avustuksella olemme saaneet. Pakkasikohan mies sen reppuunsa?

Äitikin on monella tapaa läsnä - joulutouhuissa, äidin tekemissä joulukoristeissa, joululiinoissa. Äiti on mielessä, aina sydämessä.
 
Jouluruoan jälkeen korjataan astiat äkkiä pois ennen kuin joulupukki tulee. Lapset laulavat ja soittavat - jos laulavat ja soittavat. Koirat ihmettelevät partasuuta. Toivottavasti ukki on välittänyt pukille terveiset, että viime joulun jäljiltä ekaluokkalainen on aidosti ihmetellyt, miksi pukin poskessa oli kuminauha. Miksiköhän..


Toivotan kaikille kiireetöntä ja levollista joulun aikaa! Otetaan iisisti!