Mites ne joulukortit?

Mä olin vielä hetki sitten vakuuttunut, että tänä jouluna ei lapsista tule joulukorttia kansoille. Itsenäisyyspäivänä kun tajusin, että se on vika päivä, kun valokuvafirma näitä ajatuksia ylipäätään toteuttaa, jotta ehtii edukkaaseen postiin - ryhdyin toimeen. Kamera kävi ja perinteinen, ihana joulukuva saatiin napattua. 

Toinen tarina on se, että käytin about yhdeksän tuntia siihen, että sain sen perkuleen teksteineen mahtumaan valokuvafirman kuvamuottiin. Voi että mä olin huonona, mutta luovuteta ei. Ikinä.

In the making of Xmas Greetings 2015

Kortit ovat paraikaa ihmeen kaupalla matkalla - jouluiloa rakkaille toivottamaan. Kirjoitteluhetkiä ei varsinaisesti vietetty jouluradion hoilatessa taustalla, vaan muutaman kortin satseissa ja äitille just silleen sopivasti tyttöjen pikkujoulujen jälkeen. Tästä sanottakoon sen verran, että ruokaa syötiin niin kauan, että turha ajatellakaan sen jälkeen kuin kotiin suuntaamista, joka varmasti olikin viisasta, vaikka taatusti tylsää.

No miten projekti joululahjat-hyvissä-ajoin-ilman-stressiä-ja-minuahan-ei-näy-kaupoissa-jouluviikolla? No sehän on ihan höpöhöpöä ja hevonhumppaa. Lankomies on yhä lähes ainoa henkilö, joka on saamassa lahjan. Skidisti ahdistaa, mutta luottavaisin mielin, vielähän tässä on aikaa.