Välipäivien viemää

Hei!

Joulu tuli - ja tavallaan menikin - ainakin joissain perheissä. 

Luen hämmentyneinä postauksia poltetuista kuusista ja koristeiden raivaamisesta. Meillä joulu yhä jatkuu - ainakin siinä mielessä, että kellon ollessa reilusti iltapäivässä, olen yhä mariraidoissa, villasukat jalassa. Hrrrrr, hymisen hyvyyttä.

Joulujuhlinnan väistyessä olen nauttinut anoppilassa siitä, että olen aina tilaisuuden tullen napannut pukilta saamani kirjan käteeni ja käärinyt itseni ihanan pehmoiseen vilttiin - kaunis kiitos siitäkin pukille. 

Anoppilassa pidetään virkeä +20 sisälämpötila, niin ei ainakaan tule kuuma. Anelin eilen villatakissa ja -huivissa - kiitos muuten niistäkin pukille - että saisiko hellaan sytyttää pari klapia, kun lapsillakin on kädet kylminä. Sitä siinä sitten ihmeteltiin ja vaihdettiin ajatuksia siitä, miten sitten on toisilla niin kamalan kuuma, mutta sain tahtoni lävitse, kun kuopus strategisesti samaan aikaan kysyi, että onko hänen villatakkinsa mukana. 

Minulla onkin nyt kurkku kipeänä ja nenä tukossa, joten ehkä oikeutus hellan lämmittämiselle on nyt osoitettu, vaikka pöpö ehkä onkin lymyillytkin odottaen vain sopivaa hetkeä iskeä raastamaan kurkkuani kipeäksi.

Pohdin eilen hyvyyttä (tai kylmyyttä) hyristellessä, että onpa huikea tilanne. Lapset olivat serkkulassa ja minulla ei ollut mitään muuta kuin se kirja ja viltti. Ihan uskomaton - ja niin harvinainen tilanne. Pääsin hienon Oneiron lukuflown valtaan kunnes mummolan makkarista alkoi kuulua radiosta puheohjelma Jumalan armosta. Siis kirjaimellisesti. 

Sinne meni se lukuflow. Yritin keskittyä, mutta ei Oneironin kaltaista kirjaa voi lukea samalla, kun joku kailottaa korvassa intensiivisesti jotain muuta asiaa. Tavallaan nämä kaksi liittyivät toisiinsa. Kertoohan Oneironkin kuoleman jälkeisistä kymmenestä sekunnista. En silti kyennyt jatkamaan lukemista. Laitoin kirjan pois.

Huomenna matkaamme oman kodin jouluun. Siellä ei herkullisista jouluperinteistä nautita, mutta pukki on oletettavasti jättänyt kotikuusen alle pari pakettia lapsille. Töihin palaan vasta loppiaisen jälkeen, joten ihanaa nauttia näistä välipäivistä kotonakin. Mukavaa joulun jatkoa kaikille!


Hei ja jos huomasit,  blogi on saanut uuden ilmeen. Mieli kaipaa raikkautta ja puhdas valkoinen kirjoitusalusta tässä blogissa edustakoon sitä. Nyt olisi taas anopilla kahvipöytä katettuna, joten eikun sinne vaan. Sen jälkeen otan kyllä Oneironin taas käteen!