Tallinnan fiiliksiä takataskussa
Otin pari lomapäivää syyslomalla minäkin ja piipahdimme perheen kanssa Tallinnassa. Olemme kolunneet Tukholmaa viime vuosina vähintäänkin pari kertaa vuodessa ja Tallinna on jäänyt oikeastaan kokonaan käymättä. Työpaikan jouluristeilyä ei lasketa, kun viimeksikin hurautin neljäksi tunniksi Rocca Al Mare ostoskeskukseen ja sieltä suoraan takaisin satamaan. Ei sillä, sain joulupukin konttiin edulliset My Little Petsit ja Chi Chi Loven pennut. Oikeammin Tallinna on jäänyt, koska lapsilla ei ole ollut passeja ennen tämän vuoden alkua.
Ja mikä paikka me löydettiinkin! Olen ihan äimänä, miten en ole tajunnut hypätä reiluksi pariksi tunniksi botskiin ja piipahdella naapurissa useammin. Tämä erhe täytyy korjata. Se myös, että jos ajattelee, että ei tuollaiselle matkalle hyttiä tarvitse, niin ajattelee uudestaan sillä, kun olet kuunnellut elämää juoksuhaudoissa karaokessa matkan ajan ja seurannut, miten vieruspöydän voluumi on ihan eri lähtiessä kuin saapuessa, niin sanon vaan, että ensi kerralla me otetaan hytti - mennen tullen hiio hoi.
Lomasuunnittelun aloitin kurkistelemalla ihan ensiksi Tallinnan hotelliskeneä ja lähtökohtaisesti halusin viedä perheeni johonkin ihanaan paikkaan. Hotelliksi valikoitui Hotel Telegraaf. Emme joutuneet pettymään, vaan vanhankaupungin sydämessä sijaitseva rauhallinen ja varsin elegantti spa-hotelli vei sydämemme.
Hotelli ei profiloidu varsinaisena lapsiperheen kohteena, en saanut varattua huonetta koko perheelle kuin suoraan ottamalla yhteyttä hotelliin, mutta onneksi onnistuin sitä kautta. Mitään liukumäkiä hotellin kylpylästä ei löydy, mutta en näe henkilökohtaisesti tätä heikkoutena, ymmärtänette. Huone oli riittävän tilava, lapsille oli vuodesohva ja kylppärissä amme, joka pääsi kylpyläkeikasta huolimatta vielä lasten käyttöön. Parisänky oli niin valtava, että jossain vaiheessa yötä molemmat tytsyläiset olivat kainaloissamme.
Niin ja jos hotellihuoneesta löytyy Pillow menu, ei voi olla huono valinta.
Mikä Tallinnassa kuitenkin viehätti oli kaunis ja tunnelmallinen vanhakaupunki. Lasten kanssa liikkuessa päätimme jättää hötkyilemättä, kun aikaa oli kuitenkin vain reilu vuorokausi. Jätimme trendikkään Kalamajan ensi kertaan ja käppäilimme viihtyisiä vanhankaupungin katuja sekä piipahdimme mm. Virukeskuksen Kaubamajassa, jossa muuten on lapsille erittäin kiva lelu- ja vaateosasto. Siihen oli satsattu paljon. Oli ilo nähdä, miten visuaalisuuteen oli panostettu isosti. Frozenit ja Minionsit löytyivät myös täältä. Samoin kuin Beanie Boons. Voi örkit, meille muutti nyt mm. Glamour ja Midnight. Koululainen perusteli hankintaansa sillä, että Midnight on harvinaisuus, jota ei ole missään nähnyt aiemmin ja ostaa sen omilla rahoillaan, jos äiti ja iskä eivät. Määrätietoisuushan on hyvä ominaisuus, eikö?
Yritin saada kuopukselle hiustenleikkuuajan samaisessa paikassa, mutta jonossa oli kolme ennen meitä, niin jätettiin sitten väliin. Palvelun hinta olisi ollut käsittääkseni alle kympin ja kampaamo oli erikoistunut lasten viihdyttämiseen. Kampaamotuolin edessä oli seinään upotettu tv-ruutu piirrettyjä varten. Erikoisempikin keesi syntyisi taatusti näillä eväillä.
Kaubamajaan jäi kyllä äidille rekkejä koluttavaksi. Sellaisia designerbrändejä löytyi reilusti, joita ei Helsingistäkään saa. Myös Mulberryn liike löytyy vanhankaupungin kujilta. Mies ei laskenut minua sinne. Pakko oli jättää työpaikan jouluristeilylle se keikka.
 |
| Kuvassa mm. Glamour |
Vanhastakaupungista löytyi myös erinomainen ravintola nimeltään Restoran Spot. Tallinnassa saa syötyä loistavasti ja edullisemmin kuin kotomaassamme ja tämä tunnelmallinen ravintola häikäisi jo lasten menussaan. Siinä oli tarjolla kanaa, kalaa tai pihviä perunabataattisoseella ja salaattipedillä. Kiitokset, kun tarjolla ei ollut nakkeja. Meidän tytöt kehuivat ruokaa kilpaa ja tämä on silloin paljon sanottu!
Kävimme kahdesti samassa ravintolassa, kun tytöt kysyivät ennen kotimatkaa ehditäänkö sinne Spottiin vielä syömään. No ehdittiin! Itse söin kaksi erinomaista kattausta - Caesarin ja grillattua lohta - näitä voisin ottaa lisää anytime ja Mieskin antoi myös ison peukun pihvilleen, joten lämmin suositus meiltä tälle ravintelille.
Piipahdimme nukkemuseo Nukussa, jossa kerrottiin nukketeatterin historiasta Virossa ja esillä oli vanhoja nukkeja vitriineissä. Nukketeatterin alakerrassa oli myös nukkejen kauhugalleria, joka me skipattiin, koska liian jännä meille herkkiksille. Museossa oli myös mahdollista nähdä lavasteita ja kokeilla peruukkeja sekä nähdä miten nukketeatterinukkeja valmistetaan.
Museon opas puhui eestiä ja tuli huomattua, että ei tajua kyllä yhtään mitään. Eipä se sinänsä haitannut, mutta varmastikin enemmän tarinoista olisi saatu irti, jos kielitaito olisi riittänyt.
Ja mikä se kiitos on eestiksi, tätä pohdittiin monessa käänteessä? Tarkistan sen nyt. Aitäh! No joo, varmaan tuli vahingossa jossain kohtaa sanottuakin, vaikkei ehkä kiitosta sillä tarkoittanutkaan. Hih!
