Kotipäivä samistellen
Ote viime yön tapahtumista:
Kuusivuotias: Niisk-niisk-niisk-niisk. Niisk-niisk-niisk-niisk.
Äiti: Missä se nenäspray on?
(kello 2.37)
---
Kuusivuotias: Ei laiteta, mä en oo tottunut sellaisiin. Mä ihan vapisen. Odota äiti. Mun pitää rauhoittua. Oota äiti. Mä en halua.
Äiti: Se on yks pikkuinen suihkaus. Nyt laitetaan.
Kuusivuotias: Mä ihan kärsin tästä. Mä en halua äiti. Mua pelottaa.
Äiti: Nyt ihan oikeasti. Nyt se nenä tänne! Se helpottaa heti, ja saat nukuttua. Kaikki saa nukuttua!
---
Itkua ja suihketta summamutikassa moneen suuntaan, nenäänkin, sillä nenä aukesi saman tien, ja lapsi nukahti levolliseen uneen. Äitiin olikin suihkautettu adrenaliinia sen verran, että ne unet olikin sitten siinä, kunnes kello jo herätti kuuden jälkeen, ja totesin, että se on kotipäivä edessä.
Kotipäivä tarkoittaa meillä ainakin sitä, että minä teen töitä, vaikka sairaspäivän joudunkin virallisesti ottamaan. Miten muiden töissä, voiko tehdä lapsen sairaspäivän etäpäivänä töitä vai onko se aina poissaolo, vaikka tekisitkin töitä?
P.S. Äitilläkin on maripallot päällä, mutta kaverikuvaa ei saatu.
