Vuosi on kulunut siitä,
kun hyvästelimme äidin.
Onko vuosi mennyt nopeasti vai ei,
en osaa sanoa.
Suru vaihtaa väriään
mustasta
harmaan eri sävyihin.
Ajatuksissa on
ne hetket,
kun äiti vielä oli,
muistelen äidin ääntä,
miltä se kuulosti.
Ajatuksissa on
ne hetket
kun saatoimme äidin,
ja hänen kasvoilleen
tuli pieni hymynväre.
Yritän lohduttautua,
että äidin on nyt kevyt kulkea.
On vaan niin ikävä.
Taivas itkee.
Niin minäkin.
