Viikon tulot, menot ja musta mekko osa III

Viikonloppu on taas melkein ovella. Kyllä kiitos, sopii mulle. Satsumat ovat saapuneet ruokakauppoihin ja huomasin, miten ilahduin, lähestulkoon liikutuin niiden äärellä. 

Syksy on nyt kaunis. Nautin pyöräilemisestä töihin pienessä kirpakassa syysaamussa. Hanskatta ei aamuisin pärjää. 

Töissä jaksan ihmetellä kymmenen vuotta nuoremman kollegan tarmoa vaikuttaa joka ikiseen asiaan. Mä en vaikuta. Olen havainnut, että niin se vaan ikä vaikuttaa moneen asiaan. Henkinen ikäni on varmastikin jotain 83. Se on oikeastaan aika hyvä ikä. Oh lord, tarttis varmaan vähän huilata.

Et voilà, heti on musta mekko superstaili Vieton keepin kanssa. Love.

Töissä musta mekko on perusvaatteeni ja tänään se sai kaverikseen käsinmaalatun Vieton keepin. Matsku on laskeutuvaa bambutrikoota ja tykkään siitä hurjasti. Keeppiä ihastellaan niin ratikassa kuin duunin taukopaikalla. Mekko on M.o.p. Huivi on Balmuir.  

Mamma tränar svenska varje veckan ja suorastaan loistaa tunneilla. Juu-u. Pelattiin Aliasta ja aloin suvereenisti solkkaamaan, det finns kvinnor som dansar i Spanien.. Joku viisas arvasi Flamenco ja minä huusin Just det, just det! Bra! Hurra! Hokasin samassa, että kortissa sattui vaan lukemaan Flamingo, mutta osoitin pokkana seuraavaa uhria: Det är ditt tur nu. Ruotsi - se vaan on niin jättemukavaa. Ai että.

Töiden jälkeen treenataan eskarilaisen kanssa sirkuskoulussa. Monta volttia ja temppua opitaan ja ollaan ihan hiestä märkiä. Tarkemmin: äiti on. On muuten rankat treenit, mutta hauskat sellaiset. Odottelen vielä niitä muskeleita. Ne tulee. Taatusti.

Aamuisin ja iltaisin on ollut sen verran viileää, että uusi toppatakki on päässyt testikeikalle postireissulla. Kuopus on nimennyt kisunsa Harriksi. 

Odotetaan kuitenkin vielä toppisten kanssa, vaikka meillekin on uusia siunaantunut molemmille tytöille kaksin kappalein. Onkohan takeissa juustoa ja hiiriä vai jotain ihan muuta... To be continued...

Tsempit perjantaille, sitten huili! Se se on ihanata!