Kansainvälinen tyttöjen päivä meidän tyyliin

Kuva Plan -raportista Koska olen tyttö

Tänään vietetään Kansainvälistä tyttöjen päivää, jonka tarkoituksena on edistää kehitysmaiden tyttöjen kouluttautumista raivaten tieltä järkyttäviä esteitä, kuten lapsiavioliitot, väkivalta, syrjintä ja haitalliset perinteet. 

Plan julkaisee vuosittain Koska olen tyttö -kampanjan raportin, jonka kyselyyn osallistuttiin tänä vuonna 11 maassa Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Tulokset kertovat julmaa faktaa, miten tytöiltä puuttuu valtaa ja mahdollisuuksia päättää elämästään, kuten avioitumisestaan ja raskaudestaan. Tytöt kokevat harvoin olevansa turvassa kotonaan, koulussaan tai yhteisössään. 

Linkistä pääsee katsomaan Vapaat katseet -valokuvanäyttelyä, jonka kuvanneet tytöt olivat entisiä kamalari-orjia, jotka oli myyty rikkaisiin perheisiin kotiapulaisiksi. Planin ja Meeri Koutaniemen työpajassa elokuussa 12 nuorta naista oppi valokuvauksen perusteet ja sai itseluottamusta sekä uusia keinoja ilmaista kokemuksiaan ja ajatuksiaan.

Tyttöjen päivän ääreen pysähdyimme tänään myös meillä kotona. On sanomattakin selvää, miten kahden tytön äitinä tuntee ääretöntä kiitollisuutta siitä, että oma eskarilainen saa aloittaa koulun ensi syksynä, häntä eivät uhkaa edellä mainitut koulutuksen esteet. On mahdotonta ymmärtää, että nämä kaksi maailmaa vaikuttavat samassa ajassa, eroavat vain maantieteellisesti ja kulttuurisesti. Se on käsittämätöntä.   

Tuntuu jotenkin lähes sopimattomalta kertoa edeltävän jälkeen omasta tyttöjen päivästämme, mutta se antaa siihen erityisen näkökulman, kun on saanut jälleen muistutuksen siitä, mistä saa ja tuleekin olla kiitollinen. 

Iskä on liesussa ja meillä on tyttöjen viikonloppu. Olen potenut huonoa omaatuntoa siitä, että hermostun kuopuksen uhmaiän voimakkaaseen sivutuotteeseen - todella kovaääniseen ja pitkäkestoiseen huutamiseen - olen tsempannut itseäni, etten huutaisi takaisin, vaikka mikä tulisi. Tässä onnistuin tänään. 

Tyttöjen päivänä ei ole kiirettä minnekään, ehtii kaiteita pitkin kävellä.

Tämä päivä vietettiin tyttöjen ehdoilla. Lounaskin syötiin ulkona. Valmis lohikeitto sämpylöineen maistui joka tytölle. En muista, milloin olisin nähnyt vastaavat virnistykset äidin tarjoilujen äärellä. Äitiäkin hymyilytti tulla valmiiseen pöytään.

Lohikeitto todistetusti maistui  ♥

Tytöt toivoivat vierailua lelukaupassa ja eskarilainen sijoitti viikkorahansa - kappas vaan - Frozen-aarteisiin. Äiti jeesasi liinan ja servettien osalta. Tapasimme kaupungilla äidin ja tyttären, jolla oli kädessään Frozen-foliopallo. Hämmästyksekseni esikoiseni lähestyi tyttöä sanoilla: Hei anteeksi, mutta mistä olet saanut tuon Frozen-pallon? Jäimme toisen  äidin kanssa keskustelmaan ilmiöstä nimeltä Frozen. Tytön äiti vielä erikseen kehui tytärtäni hurjan rohkeaksi, kun uskalsi tulla kysymään pallosta. Tyttäreni, joka usein tituleeraa itseään ujoksi tunsi selvästikin itseluottamuksensa kohoavan. Liikutus.

Yhteinen leffailta kotona kruunasi päivämme. Tytöt askartelivat leffakarkit paperitötteröihin ja äiti keskittyi rutistelemaan omia ihania, rakkaita tyttöjään.


Kansainvälinen tyttöjen päivä muistuttaa jälleen siitä, miten erilaiset maailmat voivat ollakaan. Molemmat tytöt pudottivat Planin lippaisiin pienen panoksemme, jonka mukaan kuiskasimme hiljaa toiveen paremmasta.

♥